|
ABOUT US:
|
From the middle of the traditional countryside of county Salo,
with fields and sand roads one will find Kennel Lifedream. We
are located about 100 kilometres west from Finland's capital
Helsinki in the little town called Kurkela. Our house is
particularly recoated to suit in to our life company with the
dogs. Over half acre yard is fenced so that our dogs, small &
big, get to run freely. All our dogs live with us inside the
house, they are considered to be part of the family and most
trusted friends. Puppies will also grow in the middle of our
daily life and are soon integrated with the adult dogs so that
they can learn the social kills needed to became a well
socialised dogs.
|
To me,
life with company of dogs has always been an interesting
opportunity to follow another specie closely. My passion in life
is ethology, study of animal behaviour. Surprisingly, for mans
best friend, dog is rather little studied animal what comes to
natural behaviour. There are over four hundred million dogs and
most of them live their life as stray dogs. From this point of
view, my life with a pack of dogs is interesting and very giving.
As a breeder, it is really important for me to aim comprehensive
breeding maintaining mental and physical properties typical for
the breed. One of the most important values of mine is that I
would like to know first hand the dogs used in my breeding program
and their background. Things I am most interested are how the dog
is adopting new things, its activity and concentration level,
ability and willingness to work for the owner, way to play and
several everyday life problems like sensitivity to noises or
allergies. I also want my bitches to be able to give birth in a
familiar place where they feel like home. For this reason I try to
keep the number of dogs placed with breeding terms moderate.
I
do not frequently have litters, usually once a year and sometimes
less, but when I do it is because I want something for myself out
of a particular litter. Commercial litters are just not part of
the breeding programme at Lifedream. It is simply too costly, too
much work, and too draining emotionally to breed these dogs solely
for the enjoyment of other people.
Now with all that
said,
to me, breeding
requires a team work with other breeders, stud-dog owners and most
of all with the people who own a Lifedream-dog. We have always
open doors and often I raise my puppies with my former puppy
owners. It is my intention to follow my dogs through their
lifetime and that way discover an important information about
them. I am hoping that all of my puppies would be examined after
one year so that I as well as the owner would have more
information about dogs healthy. I am also hoping that dogs would
be mentaltested, MH-tested or/and participating herding tests.
Every 3 years I am sending a short form to the owners so that I
can follow the developments of my puppies. The opinion of the
owners means a lot to me.
I
believe that in some breeds we have serious problems caused by too
harsh inbreeding and I feel humble towards my position as a
breeder. It is my aim to maintain and treasure the flexible
qualities of the working breed, not to change it for the modern
world. At the same time I want to give my own contribution to
protect the original behaviour of the dog like different kind of
instincts, normal reproduction and the power of it as well as
social behaviour.
From the year 2008 I have been herding with my smooth collies to
discover more about the abilities required for working herd dog. I
am organizing herding days for my puppy owners several times a
year. I am also training our dogs for agility, dog sledding and
shows.
At this website you will find out information about our dogs,
hobbies and little about ourselves as well. Future puppy plans you
will find from our puppies-page.
Hanna & Fatikon Nappanahka "Ramses" summer 2010
___________________________________________________________________
EMÄNTÄ & KASVATTAJAMAMMA
|
Keskeltä perinteistä Varsinais-Suomen maalaismaisemaa vehmaine
peltoaukeineen sekä idyllisine hiekkateineen löytyy Kennel
Lifedream. Sijaitsemme noin 100 kilometrin päässä Helsingistä
ja vain 20 minuutin ajomatkan päässä Salosta, Kurkelan kylän
tuntumassa. Lähes 200 neliön talomme on remontoitu varta
vasten sopimaan elämäämme koirien parissa ja yli 5600 neliön
tontilla on koirilla, niin isoilla kuin pienilläkin, tilaa
juoksennella. Kaikki koirani asuvat kanssani, jakavat niin
sängyn kuin keittiönkin ja ovat tärkeitä perheen jäseniä. Myös
pennut kasvavat keskellä arkielämän touhuja ja totutetaan
aikuisiin koiriin jo aikaisessa vaiheessa, jotta ne oppivat
koirille tärkeitä sosiaalisia taitoja. |
Siltapeltotilan emäntänä häärin minä, 1981v. syntynyt naisen alku.
Elämä eläinten parissa ei ole koskaan ollut minulle
itsestäänselvyys, vaan olen elänyt lapsuuteni ilman lemmikkejä.
Siitä asti kuin muistan olen haaveillut omasta koirasta.
Valitettavasti isäni on allerginen koirille eikä siis sellaisen
ottaminen ollut mahdollista sinä aikana, jolloin asuin vielä
kotona. Vaikka kyseessä oli alun alkaen nuoren tytön haave, on se
nyt kasvanut ja paisunut kokonaiseksi elämäntavaksi.
Tilan eläimet ovat minulle kaikki yksilöitä, niiden touhuja
seuratessa olen vuodattanut onnen kyyneleen jos toisenkin. Se,
että koirat ovat ottaneet omakseen niin kissat kuin Vuohelan
asukkaatkin muistuttaa minua siitä, miten vähäinen on meidän
eromme suhteessa muihin ja siitäkin, miten erilaisuus hyväksytään.
Minulle elämä koirien parissa on aina ollut mielenkiintoinen
mahdollisuus saada seurata toisen eläinlajin käyttäytymistä
läheltä. Intohimonani on etologia, eläinten käyttäytymistä tutkiva
biologian haara. Ihmisen parhaana ystävänä tunnettu koira on
yllättävän vähän biologisesti tukittu eläin. Maailmassa on
karkeasti arvioiden neljäsataa miljoonaa koiraa, joista suurin osa
elää kulkukoirina tai kyläkoirina. Tältä pohjalta elämäni
koiralauman kanssa on kiehtovaa ja erittäin antavaa.
|
Lapsuusvuosien aikana hoidin muiden koiria ja luin kutakuinkin
kaiken kirjallisuuden mitä koirista vain sain käsiini. Olin
kiinnostunut useammasta rodusta, mutta loppujen lopuksi vain
kaksi niistä sulatti sydämeni. Irlanninsusikoiraan rakastuin
syvästi vuonna 1999 kun minulle tuli mahdollisuus vierailla
silloisen opettajani, Merja Viertokankaan, Merian kennelissä.
Siitä alkoi ystävyys, joka on jatkunut tähän päivään saakka.
Olen eritäin ylpeä voidessani kertoa, että Merjan arvot ja
periaatteet ovat pitkälti niitä, joita pyrin edelleen omassa
kasvatustyössäni noudattamaan.
Ensimmäinen kohtaaminen lyhytkarvaisen collien kanssa oli
vuoden 1999 lopussa, jolloin näin rotuesittelyn Koiramme
lehdessä. Kiinnostukseni heräsi heti, olinhan etsinyt jo
pitkään monipuolista keskikokoista rotua, jota voisi
kouluttaa, olisi helppohoitoinen ja jonka kanssa voisi kenties
harrastaakin kaikenlaista. Lisäksi halusin jotakin hieman
erilaista, ihan tavanmukaiset kultsut tai bortsut eivät minua
kiinnostaneet. Koiran piti olla myös sen verran
käsiteltävissä, että minäkin kokemattomana pärjäisin
uroskoiran kanssa. Artikkelissa silmäni iskeytyi upeaan
soopeli narttuun ja sen jälkeen homma olikin selvä.
Hanna ja Lifedream Missionary Man "Hugo" leikkii syksyllä 2010
Koira lehdessä oli kansainvälinen muotovalio Dalimattas Future
Flora, "Ella", oman aikansa legenda ja erittäin näyttävä
koira. Minua kiinnosti kovasti rodun terveys, luonne ja puhdas
rakenne. Ei ollut epäilystäkään ettenkö olisi löytänyt minulle
täydellistä rotua. Vuonna 1999 aloin sitten jo katsella
kasvattajien silloisia kotisivuja löytääkseni itselleni oman
koiran. Sellainen löytyikin keväällä 2000 kun tricolour
värinen uros Baubon's Texas Tommy "Frodo" (Multi Mva Baubon's
Olkahoma Oliwer x Fin Mva Baubon's Black Jolly) muutti meille
luovutusikäisenä viikarina. |
Tämä oli alkusysäys upealle elämälle koirien parissa kun laumani
alkoi kasvaa. Koirien kanssa käyskentely ja niiden sosiaalisten
kykyjen seuraaminen on minusta erittäin kiinnostavaa ja yhteistyön
hiominen koiran kanssa kehissä ja kentillä tuo syvää tyydytystä.
Collie on paimentanut lampaita ja karjaa työkseen,
se on aistinut herkän vaistonsa avulla paimenen liikkeet ennen
kuin ihminen on itse edes toiminut. Se on ollut tarvittaessa nopea
ja sähäkkä liikkeissään, toisaalta se on voinut maata paikallaan
tuntikausia vahtien eläimiä. Se on kuunnellut korvillaan paimenen
kenties kaukaakin viheltämiä merkkejä lauman liikkeistä ja on
siten herkistynyt äänille. Se on toiminut säässä kuin säässä, sen
turkki on ollut likaa hylkivä ja pakkasenkestävä. Sadevesi on
valunut sen selästä kuin hanhenhöyhenistä, kastelematta lainkaan
koiran ihoa tai tunkeutumatta aluskarvan sekaan.
Ensimmäinen ihastukseni, Dalimattas Future Flora,
oli koira josta vielä vanhanakin näki heti mikä koira oli
kyseessä, sillä sen karismasta ei vain voinut erehtyä. Juuri tuota
lavasäteilyä olen etsinyt koirista myöhemminkin: Kans Mva Honey
Melon Hartley Henry, Kans Mva Dandinas Dreams'n Wishes, Kans Mva
Bell Peppers Datapen, Fin Mva Greengrove Major Martha vain
muutamia silmissäni "erityisiä" mainitakseni. Koirien
kasvattaminen kypsyi mielessä kunnes kennelnimi myönnettiin
minulle lähes kahden vuoden odottamisen jälkeen.
Hanna & Lifedream Lady Freyja "Rosie"
SCYn pääerikoisnäyttelyssä 2011
Kasvatustyöni myötä olen saanut paljon hyviä ystäviä niin
kasvatinomistajista. rodun harrastajista kuin muista
kasvattajistakin. Haluan kuitenkin erikseen kiittää rotuni
"kantamammaa" Hanssonin Birgittaa, jolta olen saanut lukemattomia
neuvoja ja tukea aina kun olen sitä tarvinnut, Salmisen Annea
kaikista "uraauurtavista" keskusteluistamme ja Kristiina Hyvöstä
siitä, että hän on ylipäätään olemassa. Ilman heidän tukeaan olisi
elämäni kymmenen kertaa vaikeampaa, tylsempää ja yksinäisempää.
Minulle on tärkeää pyrkiä kokonaisvaltaiseen jalostukseen
ylläpitämällä rodulle ominaisia piirteitä liittyvät ne sitten
luonteeseen, rakenteeseen tai terveyteen. Yksi tärkeimpiä arvojani
kasvattajana on, että tuntisin paitsi jalostuskoiran yksilönä,
myös sen taustat henkilökohtaisesti. Haluan tietää miten koira
omaksuu uusia asioita, sen vilkkausasteesta ja keskittymiskyvystä,
työskentelyhalukkuudesta ja uteliaisuudesta, millainen sen suhde
omistajaan on, tavasta leikkiä ja arkielämän ongelmista kuten
mahdollisesta ääniherkkyydestä tai allergioista. Haluan lisäksi
mahdollistaa nartuille synnytyksen tutussa ja turvallisessa
ympäristössä, missä ne muutenkin viettävät paljon aikaansa. Tästä
syystä yritän pitää sijoituskoirien määrän kohtuullisena ja
pentueita tulee harvakseltaan.
Pentueiden teettäminen tapahtuu aina tarkkaan harkittuna ja niitä
syntyykin kerran vuodessa tai harvemmin. Olisi erittäin helppoa ja
mukavaa teettää pentueita vain muita ihmisiä varten, mutta
jokaisesta pentueesta haluan itse erityisesi jatkoon jotakin.
Kaupallinen koiranjalostus ei kuulu toimintaperiaatteisiini. On
yksinkertaisesti liian kallista, liian aikaa vievää ja henkisesti
kuluttavaa kasvattaa näitä koiria vain muiden ihmisten iloksi.
Nykypäivän koirankasvatus vaatii kuitenkin tiimityöskentelyä niin
muiden kasvattajien, urosten omistajien kuin ennen kaikkea
kasvatinomistajienkin kanssa. Tarkoituksenani on seurata
kasvattejani koko niiden elämänkaaren ajan sillä vain siten voin
muodostaa omat ratkaisuni kasvatustyöni tulevaisuudesta. Omistajan
mielipide koirastaan ja heidän yhteiset kokemuksensa merkitsevät
minulle paljon. Kasvatinomistajana olet osana meidän tiimiä ja
tarvitsen tiimityötä viedäkseni kasvatustyötäni eteenpäin!
"Kennelpoika" Juuso nunnuttamassa ipanoita syksyllä 2011
Uskon tiettyjen koirarotujen tulleen pitkän matkan siihen, mitä
näemme niistä tänä päivänä ja suhtaudun hyvin nöyrästi asemaani
kasvattajana. Pyrkimyksenäni on vaalia ja säilyttää rodun
monipuoliset työkoiran ominaisuudet, ei niinkään muuttaa sitä
nykymaailmaa varten. Samalla haluan antaa oman panokseni myös
koiran muiden alkuperäisten ominaisuuksien säilyttämiseen kuten
erilaiset vaistot, normaali lisääntyminen, ruokailu sekä
sosiaalinen kanssakäyminen.
Vapaa-aikani vietänkin lähes 100% eläinteni parissa. Koirien
kanssa harrastan suhteellisen aktiivisesti näyttelyitä,
paimennusta, agilitya ja valjakkoajoa. Olen tällä hetkellä
jäsenenä Suomen Kennelliitossa, Suomen Collieyhdistyksessä, Suomen Irlanninsusikoirat Ry:ssä, Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen
Tuki Ryssä sekä Suomen palveluskoiraliitossa. Tämän lisäksi
harrastajana sekä kouluttajana toimin Kiskon Agility Ry:ssä sekä
Salon Seudun Tassuissa. Olen opiskellut eläinten käyttäytymistä
sekä oppimisteorioita Koirakoulu Visiossa Tikkurilassa. Minulle on
tärkeää harrastaa koirieni kanssa ja samalla oppia paljon niiden
luonteista sekä ominaisuuksista. Kannustan avoimesti kaikkia
harrastamaan koiriensa kanssa. Omien koirien kanssa harrastetaan
aktiivisesti agilitya, valjakkoajoa, paimennusta sekä näyttelyitä. Rakastan myös kirjoittamista,
kotisivujen teko (kun aikaa jää) ja lukemista. Kotisivuilleni
onkin vuosien saatossa kerääntynyt jos jonkinlaista tekstiä,
toivottavasti nautitte vierailustanne täällä.
Olen vuoden 2000 ylioppilas, jonka jälkeen valmistuin vuonna 2004
Espoon Sosiaali- ja Terveysalanoppilaitoksesta lähihoitajaksi
(koulutusohjelma lapset & nuoret) ja vuonna 2006 hammashoitajaksi
(suu- ja hammashoidon koulutusohjelma) Helsingin Sosiaali- ja
terveysalan oppilaitoksesta. Olen ehtinyt työskennellä niin
ruotsinkielisessä yksityisessä päiväkodissa, lukuisissa kunnan
päiväkodeissa, vanhusten palvelukodeissa, dementiakodeissa sekä
vuodesta 2006 yksityisellä hammaslääkäriklinikalla vastaavana
hammashoitajana. Syksyllä 2011 siirryin toimimaan hammashoitajana
Salon kaupungille Suomusjärven ja Kiikalan yksiköissä. Unelmani
olisi joskus tulevaisuudessa työskennellä enemmän kotoa käsin
toiminimen avulla, mutta ainakaan vielä siihen ei ole
mahdollisuuksia. Koirat ovat aina olleet elämäni tärkein asia ja
ne menevätkin usein kaiken muun edelle.
Jack Macks VIP Baird "Brego" tokotreeneissä kesällä 2010
Loppujen lopuksi parasta koirien kanssa elämisessä on tavallinen
arki: lenkkeily maastossa, uskollinen katse pihamaalla, villi
haukunta kun tulet kotiin ja yhteisten askareiden suorittaminen
kuten harrastukset, pihan vartiointi ja laumassa temmeltäminen.
Koirat (ja muut eläimet) elämäntapana ja jatkuvana opinahjona ovat
intohimoni enkä kykene kuvittelemaan elämää ilman niitä!
|
|
