DOGS AS WAY OF LIFE SINCE 2000

About Smooth Collie

About Terrier Brasileiro

Photogallery

Find us in Youtube

 

Our blogg:

Sience from the world

 

Lectures & seminars in Finnish:

 

 >Breeding ABC,

Heti Ry 2011

>Dogs ethology,

Helena Telkänranta 2010

>Dogs behaviour,

Tuire Kaimio 2009

>Dogs behaviour,

Àdám Miklósi 04/09:

 

My own staff:

About dog breeding

 

In Finnish:

Evolution

Ethology

Animal brain structure and emotions

Living in gang: behaviour & character, gang & individual, food & feeding, everyday life & playtime

Puppytime at our ranch

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

FRONT OUR DOGS ABOUT US PUPPIES

ARCHIVES

 

 

Lifedream Daisy Gardner, Lifedream Ethos of Narnia, Lifedream Lady Freyja

 

 

Collie's exact origins are shrouded in obscurity. It has been the subject of much research and speculation. The word "Collie" is as obscure as the breed itself. The name has been spelled many different ways: Coll, Colley, Coally and Coaly. Generally, the most accepted origin of the word is "Coll" - the Anglo-Saxon word for black.

 

In the 18th century, the Collie's natural home was in the highlands of Scotland, where it had been used for centuries as a sheepdog. The dogs were bred with great care in order to assist their masters in the herding and guarding of their flock.

 

While the breed as we know it may have originated in Scotland, invariably we think of England as the true home of the breed. Without a doubt, it is to the English fancy of the late 1800s that the breed owes its development as a popular show dog. Collies were first exhibited in 1860 at the Birmingham, England dog show, in the generic class "Scotch Sheep-Dogs."

 

Smooth collie appears as gifted with intelligence, alertness and activity. It stands with dignity governed by perfect anatomical formation, with no part out of proportion, giving appearance of working capability. The Smooth Collie is a versatile breed, able and happy to participate in a range of activities. It is careful and clever, so for the owner who enjoys the companionship of the Smooth Collie, there are plenty of opportunities to train, and to participate with some success, in whatever area attracts. In Finland smooth collies are seen in obedience, agility, rescue and many other hobbies

 

FCI STANDARD FOR SMOOTH COLLIE

 

General appearance: appears as gifted with intelligence, alertness and activity. Stands with dignity governed by perfect anatomical formation, with no part out of proportion, giving appearance of working capability


Characteristics: physical structure on lines of strength and activity, free from cloddiness and with no trace of coarseness. Expression most important. In considering relative values, it is obtained by perfect balance and combination of skull and foreface, size and shape, colour and placement of eye, correct position and carriage of ears.

 

Temperament: gay and friendly, never nervous or aggressive.


Head & skull: head properties of great importance, must be considered in proportion to size of dog. Viewed from front or side, head resembles a well blunted, clean wedge, being smooth in outline. Skull flat. Sides taper gradually and smoothly from ears to end of black nose, without prominent cheek bones or pinched muzzle. Viewed in profile, top of skull and top of muzzle lie in two parallel straight lines of equal length divided by a slight, but perceptible "stop" or break. A mid-point between inside corner of eyes (which is centre of a correctly-placed "stop") is centre of balance in length of head. End of smooth well-rounded muzzle blunt, never square. Underjaw strong, clean cut. Depth of skull from brow to underpart of jaw, never excessive (deep trough). Nose always black.


Eyes: very important feature, giving sweet expression. Medium size (never very small), set somewhat obliquely of almond shape and dark brown colour except in case of blue merles when eyes are frequently (one or both, or part of one or both) blue or blueflecked. Expression full of intelligence, with quick, alert look when listening.


Ears: moderately large, wider at base, and placed not too close together nor too much on side of head. When in repose carried thrown back, but on alert brought forward and carried semi-erect, that is, with approximately two-thirds of ear standing erect, top third tipping forward naturally, below horizontal


Mouth: teeth of good size. Jaws strong with a perfect, regular and complete scissor bite, i.e. upper teeth closely overlapping lower teeth and set square to the jaws.


Neck: muscular powerful, of fair length; well arched


Forequarters: shoulders sloping and well angulated. Forelegs straight and muscular, neither in nor out at elbows, with a moderate amount of bone. Forearm somewhat fleshy, pasterns showing flexibility without weakness


Body: slightly long compared with height, back level and firm with slight rise over loins; ribs well sprung; chest deep and fairly broad behind shoulders.


Hindquarters: hind legs muscular at thighs, clean sinewy below, with well-bent stifles. Hocks well let-down and powerful.


Feet: oval soles well padded. Toes arched and close together Hind feet slightly less arched.


Tail: long with bone reaching at least to hock joint. To be carried low when quiet but with slight upward swirl at tip. May be carried gaily when excited, but never over back.


Gait/movement: distinctly characteristic of this breed. A sound dog is never out at elbow, yet moves with front feet comparatively close together plaiting, crossing or rolling are highly undesirable. Hind legs, from hock joint to ground, when viewed from rear, parallel. Hind legs powerful and full of drive. Viewed from side, action is smooth. A reasonably long stride is desirable and should he light and appear quite effortless.


Coat: short, flat, top coat of harsh texture, with very dense undercoat. Not trimmed or clipped.


Colour: three recognized colours: Sable and White, Tricolour and Blue Merle. Sable: any shade from light gold to rich mahogany or shaded sable. Light straw or cream colour is highly undesirable. Tricolour: predominantly black with rich tan markings about the legs and head. A rusty tinge in top coat is highly undesirable. Blue Merle: predominantly clear, silvery blue, splashed and marbled with black. Rich tan markings preferred but absence should not be penalised. Large black markings, slate colour or rusty tinge top or undercoat are highly undesirable. White markings: all above may carry typical white collie markings to a greater or lesser degree. Following markings are favourable; white collar full or part; white front, legs and feet; white tail tip. A blaze may be carried on muzzle or skull or both. All white or predominantly white is most undesirable.


Size: dogs: 56-61 cm (22-24 inches) at shoulder Bitches: 51-56 cm (20-22 inches) at shoulder. Weight: dogs: 20,5-29,5 kg (45-65 lbs); bitches: 18,0-25,0kg (40-45 lbs).


Faults: any departure from the foregoing points should be considered a fault and the seriousness with which the fault should be regarded should be in exact proportion to its degree.


Note: male animals should have two apparently normal testicles fully descended into the scrotum.

 

_____________________________________________________________

 

LK. COLLIEN ROTUMÄÄRITELMÄ

 

Vuonna 1800 kuvanveistäjä Thomas Bewick teki paimenaiheisen kuvanveistoksen, jonka kaksi koiraa kuvasivat epäilemättä pitkä- ja lyhytkarvaisia collieita. Koirien ulkonäöstä voidaan päätellä, että rodut olivat vakiintuneet jo ainakin sata vuotta aiemmin. Tarkkaa alkuperää haettaessa on palattava vuoden 500 jKr. vaiheille, jolloin roomalaiset valloittivat Skotlannin pohjoiseen Tayjoelle asti.

 

Roomalaisilla oli mukanaan vahti- ja metsästyskoiria, jotka risteytyivät paikallisten paimenkoirien kanssa ja niistä syntyi vuosisatoja kestäneen valinnan tuloksena uusia rotuja. Colliet olivat aiemmin nykyistä pienempiä. Thomas Bewickin veistoksessa lyhytkarvainen collie oli pitkäkarvaista isompi ja rotevampi. Lyhytkarvainen collie oli karjakoira, jonka tehtävänä oli kuljettaa lampaita ja lehmiä markkinoille. Varhaisilla yksilöillä oli suuria merkkejä karvapeitteessä. Lyhytkarvaisia collieita oli erityisesti Northumberlandin seudulla, jossa rotu kehittyi myöhemmin huomattavasti. Suomeen ensimmäinen lk. collie tuotiin 1970- luvun lopulla.

 

Yleistä

Vaikka rodut ovat nykyisin erillään, niillä on miltei sama rotumääritelmä, joka poikkeaa karvanlaadun, luonteen ja korvien koon suhteen. Väritkin ovat samat. Lyhytkarvaisella on omat kannattajansa, sillä se on jossain määrin lujaluontoisempi kuin pitkäkarvainen veljensä. Suomessa syntyy reilut 200 pentua vuodessa ja lyhytkarvaisen collie suosio onkin hiljalleen kasvanut.

 

Lifedream nahkoja ja irlis Martta

 

Koko

Uroksen säkäkorkeus on 56-61 cm, nartun 51-56 cm.
Uroksen paino on noin 25-30 kg, nartun noin 18-25 kg.

 

Luonne

Lk-collie on alkuperältään paimenkoira ja näitä paimenen työominaisuuksia se on myös säilyttänyt. Perhepiirissä luonne on hyvin seurallinen, se kiintyy kaikkiin perheenjäseniin, leikkii lasten kanssa, on vanhusten uskollinen kumppani. Se tulee yhtä hyvin toimeen sekä nuorten että vanhojen ihmisten kanssa. Nahka on omanarvontuntoinen ja herkkä koira. Se viihtyy hyvin toisten koirien seurassa. Nahkojen luonteista löytyy eroavaisuuksia, jotkut ovat hyvin rauhallisia, toiset taas erittäin vilkkaita. Koira ei pelkää vieraita ihmisiä, vaan ottaa vieraatkin iloisesti ja avoimesti vastaan. Se on erittäin valpas ja tarkkaavainen, rohkea, avoin ja hyvin älykäs. Se on aina iloinen ja ystävällinen. Isännälleen se on hyvin uskollinen ja tottelevainen. Se on hellä ja lempeä kumppani, joka voi toimia jopa vastasyntyneen lapsenvahtina. Se puolustaa perhettään kiihkeästi ja pystyy tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja löytää itselleen tekemistä. Erittäin energinen, elämäniloinen, toiminnanhaluinen ja utelias. Arkoja yksilöitä esiintyy harvoin.

 

Ulkonäkö

Sopusuhtainen, terverakenteinen koira, joka vaikuttaa kestävältä ja työkykyiseltä. Hieman pitkänomainen. Ei missään nimessä kömpelö tai karkea. Yksityiskohdat samanlaiset kuin pitkäkarvaisella colliella. Pää on pitkä, tasaisesti korvista kirsua kohti kapeneva. Otsapenger on hyvin vähäinen. Kallo on melko matala. Silmät ovat ilmeeltään ystävälliset ja hieman vinoasentoiset. Lyhytkarvaisen korvat ovat kookkaammat kuin pitkäkarvaisella ja korvien kärkikolmanneksen tulee olla eteenpäin taittunut koiran ollessa tarkkaavainen. Rintakehä ei kovin leveä, mutta melko syvä. Selkä on kiinteä. Häntä kohoaa liikkeessä selkälinjan jatkeeksi. Polvi- ja kinnerkulmat ovat selvät. Käpälät ovat soikeat. Liikkeet ovat rodulle tyypilliset maatavoittavat, kevyet ja vaivattomat.

 

Karva ja värit

Karvapeite on lyhyt, tiivis ja rungonmyötäinen. Peitinkarva karkea, pohjavilla tiheä. Collieissa on kolme eri värimuunnosta. Soopelinvärisellä ruskean sävy vaihtelee vaaleasta kullanväristä mahonginruskeaan. Karvankärjet ovat usein tummat. Kolmivärisellä eli tricolourilla pääväri on musta, raajoissa ja päässä on punaruskeat merkit. Blue merlen eli sinimarmorin värisen pääväri on hopeansininen mustin merkein. Pään ja raajojen punaruskeat merkit ovat toivottuja. Kaikilla collieilla tulee olla tyypilliset valkoiset colliemerkit eli valkoinen rinta, käpälät ja hännänpää, sekä koko- tai osittainen valkea kaulus, jonka puuttumista ei lueta virheeksi. Kuonossa ja kallossa voi olla valkoista. Valkoista ei saa esiintyä rungossa päävärin seassa.

 

Muuta

Nahkan kanssa voi harrastaa palveluskoiralajeja. Se on myös oiva agilitykoira ja soveltuu myös älykkäänä ja palvelunhaluisena koirana tottelevaisuuskoulutukseen. Se on myös suosittu näyttelykoira, lieneekö syystä että suomalaisten lyhytkarvaisten sanotaan olevan maailman parhaita. Nahkat ovat tarmokkaita koiria, jotka tarvitsevat hyvin runsaasti liikuntaa ja toimintaa! Ne rakastavat vapaana juoksemista. Se sopii hyvin niin maalle kuin kaupunkiinkin, kunhan sen liikunnan- ja toiminnan tarpeesta huolehditaan. Nahkan turkki on helppohoitoinen ja likaa hylkivä. Turkkia voi harjata tai hieroa kumisualla karvanlähdön aikaan. Säämiskällä pyyhkiminen lisää turkin kiiltoa. Pesua suositellaan muutamia kertoja vuodessa, tai tarvittaessa. Ennen näyttelyyn menoa valkoiset osat pestään edellisenä iltana. Nahkan keskimääräinen elinaika on noin 10-14 vuotta.

 

HUOM!!!

Rodulla esiintyy perinnöllistä silmäsairautta CEA:ta (collie eye anomaly), jonka esiintyminen on lyhytkarvaisella colliella huomattavasti harvinaisempaa kuin pitkäkarvaisella, ja esiintyy lähes yksinomaan lievässä CRD-muodossa, joka ei vaikuta koiran näkökykyyn. Pentueen rekisteröintiä varten on vanhempien silmät ja lonkat tutkittava.

 

ALKUPERÄMAA: Britannia

 

HYVÄKSYTTY: DCI 24.6.1987, käännös SKL-FKK 29.6.1995

 

YLEISVAIKUTELMA: Ilmentää älykkyyttä, valppautta ja toiminnanhalua. Työskentelykykyinen, omanarvontuntoinen ja erittäin hyvärakenteinen koira, jossa kaikki osat ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa.

 

OMINAISPIIRTEET: Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat kallon ja kuonon suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto, väri ja sijainti sekä korvien oikea asento ja kantotapa.

 

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen ja ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä agressiivinen.

 

PÄÄ: Mittasuhteet erittäin tärkeät, päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottuna pää muistuttaa hyvin tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat pehmeät. Pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi korvista kohti mustaa kirsua, poskiluut eivät ole ulkonevat eikä kuono kapea. Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset ja niitä erottaa niukka, mutta silti silmiinpistävä otsapenger. Silmien sisänurkkien välin keskipiste (joka on otsapenkereen oikea sijaintipaikka) on pään keskikohta pituussuunnassa. Pää on hyvin meislautunut.

Kallo-osa: Tasainen, etäisyys kulmakaarista leuan alaosaan ei koskaan ole liiallinen (eli ei kauttaaltaan syvä).

Kirsu: Väriltään aina musta.

Kuono-osa: Pehmeästi ja hyvin pyöristyneen kuonon kärki on tylppä, ei koskaan neliömäinen. Alaleuka on voimakas.

Leuat / hampaat / purenta: Kookkaat hampaat. Vahvat leuat. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat kohtisuorassa leukaluihin nähden.

Silmät: Hyvin tärkeät ja ne antavat koiralle viehättävän ilmeen. Keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmorin värisillä koirilla, joilla silmät ovat usein siniset tai sinitäpläiset (osittain tai kokonaan, toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs. Koiran kuulostellessa katse on valpas ja tarkkaavainen.

Korvat: Melko suuret ja tyvestään leveämmät korvat eivät ole liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa korvat ovat taaksepäin taittuneet, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat eteenpäin suuntautuneet ja puolipystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty, yksi kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva.

 

KAULA: Lihaksikas, voimakas, melko pitkä ja kauniisti kaartuva.

 

RUNKO: Hieman korkeuttaan pitempi.

 

SELKÄ: Tasainen ja kiinteä.

 

LANNE: Hieman kaartuva.

 

RINTAKEHÄ: Kylkiluut kaareutuneet, rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä.

 

HÄNTÄ: Pitkä: häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, muttei koskaan selkälinjan yläpuolelle.

 

ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat, luut ovat keskivahvat ja pyöreät.
Lavat: Viistot ja hyvin kulmautuneet.
Kyynärpäät: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Käpälät: Soikeat, päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä.

 

TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat alaosastaan sileät ja jänteikkäät.
Reidet: Lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Matalat ja voimakkaat.
Käpälät: Kuten etukäpälät mutta hieman vähemmän kaarevat.

 

LIIKKEET: Liikkeet ovat rodun leimaa-antava erityispiirre. Terverakenteisen koiran kyynärpäät eivät koskaan ole ulkokierteiset; liikkeessä eturaajat ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä ristiinastunta ovat pahoja virheitä. Takaa katsoen kintereet ovat yhdensuuntaiset, mutta eivät liian lähellä toisiaan, sivusta katsoen liikkeet ovat sulavat. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä. On toivottavaa, että askeleet ovat kohtuullisen pitkät; niiden tulee olla kevyet ja vaivattomilta näyttävät.

 

KARVAPEITE: Lyhyt, pinnanmyötäinen; peitinkarva karkeahko, pohjavilla erittäin tuuheaa. Karvaa ei trimmata eikä leikata.

 

VÄRIT: Kolme hyväksyttävää väriä: soopeli-valkoinen, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmoroitu

(blue merle).

Soopeli: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli mustin karvankärjin. Vaalea oljen- tai kermanväri on paha virhe.

Kolmivärinen: Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on paha virhe.

Blue merle: Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat merkit, savenharmaa väri tai ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai pohjavillassa ovat pahoja virheitä.

Valkoiset merkit: Kaikkiin yllämainittuihin väreihin liittyvät tyypilliset valkoiset colliemerkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto.

 

KOKO:
Säkäkorkeus:
Uroksilla 56-61 cm, nartuilla 51-56 cm.

 

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

 

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

All site content and images copyright © 2011 Lifedream, unless otherwise noted. All rights reserved. Site design and maintenance by Lifedream.