Talo on rakennettu 1985 ja se on suurimmaksi osaksi remontoitu sopimaan elämääni eläinten kanssa. Koska läheiset sukulaiseni, ja nykyinen kepokin, ovat allergisia eläimille, on talo hankittu sekin ajatus mielessä pitäen. Talossa on suuri ja monikäyttöinen alakerta kokonaan remontoitu koirille. Yläkerta on noin 80 neliötä kattava kolmio. Makuuhuonetta lukuunottamatta joka huoneessa on tulipesä: keittiössä puuhella, olohuoneessa ns, kesätakka ja työhuoneessa varaava takka. Lisäksi talossa on suuri pesuhuone sekä isohko puusauna. Alakerran takkahuoneessa on vielä yksi tulpesä lisää.   Yli puolen hehtaarin tontti on kokonaan aidattu koiraverkolla. MInulla ei ole erikseen koirille tarhoja, vaan ne saavat vapaasti juoksennella takapihalla. Etupihaa yritän pitää siistinä parhaani mukaan, joten se yleensä on koirilta suljettua aluetta. Kuitenkin pennut juoksentelevat siinä aina kun niitä talossa on. Vuodesta 2004 olen kasvattanut pienimuotoisesti sileäkarvaisia (ent. lyhytkarvaisia) collieita. Kaikki koirani asuvat asuintiloissa kanssani ja jakavat niin keittiön kuin sängynkin. Ne ovatkin tärkeitä perheenjäseniä ja suurin osa ajastani menee niiden kanssa touhutessa. Lisäksi kotoa löytyy tällä hetkellä yksi Brasilian terrieri, joka on maskottimme.   Ensimmäisen talossa viettämäni talven aikana sain huomata, että hiiret olivat majoittautuneet talon yläkatolle. Siellä ne mukavasti rapisuttelivat ja uskaltautuivatpa ne roskikseenkin alakertaan penkomaan. Niinpä keväällä 2008 meille saapui ensimmäinen kissa, vaikkakin olen aina lukeutunut enemmän koiraihmiseksi. Kissani luulevat olevansa koiria, joten ne tulevat luokse kutsusta, tietävät paikka käskyn ja ovat yleensä suhteellisen tottelevaisia. Tällä hetkellä meillä asustaa neljä kissaa: Symppis & Bestis ja näiden pentu Maximus sekä piskuinen Ril. Kissojen määrä on tällä hetkellä maksimissaan, ja kaikki neljä ovatkin leikattuja.   Projektina vuonna 2009 on ollut omat vuohet. Kesällä 2007 heräsi lähinnä vitsinä ensimmäiset ajatukset vuohista kun näin millaiseen viidakkoon olin muuttamassa. Entisen perunapellon kohdalla sijaitseva koirien juoksutarha kasvoi tiheää pujo- ja nokkospöheikköä ja ystäväni naureskelivat tuovansa vuohensa meille parturoimaan pihaa. Syksyllä 2008 kävimme paimentamassa lampaita Piikkiössä ja hurahdin ajatukseen omista elämistä, jotta koirani voisivat työskennellä myös kotona. Siitä se sitten lähti: viralliset paperit laitoin pian menemään ja rekisteröin Siltapellon viralliseksi vuohitilaksi Eviran kaikkien sääntöjen ja lomakkeiden mukaisesti. Ensimmäiset vuohet, Ukko & Äijä muuttivat meille Hakalan eläintilalta toukokuun alussa 2009 ja kesäkuussa 2011 pojat saivat kavereikseen samalta tilalta "tyttöystävät" Akan & Eukon. Enempää vuohia meille ei ole tulossa ja molemmat pojat ovatkin leikattuja eli rupukkeja.   Minulle tämä elämäntyyli on ainoa mahdollinen. On ollut pitkä ja toisinaan turhauttavakin matka päästä tähän pisteeseen, mutta se on totisesti ollut kaiken vaivan arvoista! Lähes päivittäin koen miltei maagisia hetkiä seuratessani sitä miten laumani reagoi toisiinsa. Kun kissat kulkevat ovista niille heilutetaan häntää ja tuttu näky on myös koiranpentujen kanssa leikkivä Bestis tai Bilbo, jolla on kuono vastakkain vuohipoikien kanssa. Tämänkaltainen eläinlajit ylittävä kiintymys on sykähdyttävää. En varmasti koskaan väsy hämmästelemään sitä ohutta, mutta samalla vahvaa nidettä, joka sitoo meidät kaikki kiinni toisiimme.   Jokaiseen eläimeen liittyy myös suuria vastuukysymyksiä. Ei ole mitään syytä hankkia eläimiä jos ei ole aikaa hoitaa niitä. Toisinaan on vaikeaa saada lauma toimimaan keskenään ja sen myötä joutuu väkisinkin tekemään raskaita päätöksiä siitä mikä eläin voi jäädä kotiin tai mitä ei hankita talouteen lainkaan. Jokainen eläin tulee hoitaa - ja jokainen tarvitsee yksilöllistä aikaa sekä rakkautta osakseen. On aikoja, jolloin tämä elämä tuntuukin rankalta. Onneksi minulla on vahva rinki ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa puimme arjen iloja sekä suruja. Haaveiltuani tällaisesta elämästä niin kauan, on nyt hienoa huomata elävänsä unelmaansa toteen.   Ystävät ja vieraat ovat aina tervetulleita luoksemme!