Minulla on vuosien aikana ollut haave pienestä koirasta. Vuonna 2009 ajattelin ajan olevan kypsä pienen koiran hankinnalle ja aloin käymään läpi eri rotuja. Olen pitkään haaveillut kiinanharjakoirasta, mutta kasvattajana rotu ei lämmittänyt minua. Brasilian terreri on toimelias, vilkas ja samalla terve suhteellisen harvinainen rotu Suomessa. Otin yhteyttä useampiin kasvattajiin ja totta puhuen he kaikki antoivat rodusta erittäin hyvän kuvan. Joten syksyllä 2009 aloin etsimään sopivaa kasvattajaa sekä yhdistelmää ja päädyin Jussin sivuille. Siellä minut yllätti pieni JW Veni Vidi Vici vain kolmen päivän iässä. Kuva oli varsin samanlainen kuin kaikista tuon ikäisistä pennuista, mutta jokin tytössä herätti mielenkiintoni. Yllätyksekseni Féa oli edelleen vapaa 5 viikon iässä ja mennessäni pentuja katsomaan tiesin olevani jo koukussa. Pirpana muutti meille loppuvuodesta 2009. Féan lempinimiä ovat Pirpana, Tillikkä, Plinsessa.

Tällä hetkellä Féasta on tullut Hugon paras kaveri ja ne jaksavat painia keskenään vaikka kuinka kauan. Tyttö kykenee juoksemaan, hyppimään ja kiipeilemään joka paikkaan ja ääntäkin siitä lähtee kuin pienestä pitäjästä. Olemme kuitenkin jo aloittaneet arki tottelevaisuuden alkeet: istumisen ja odottamisen ennen ruokailua, syliä tai lelun saamista, käyneet tutustumassa paikallisen koirakerhon ihmisiin ja autoilleetkin jo ahkerasti. Tavoitteena olisi vilkas, iloinen ja tervepäinen brassi, joka osaisi myös käyttäytyä. Toisaalta, Féalla on paha tapa pureskella tavaroita, koettaa lukea ajatukseni kaivautumalla korvakäytäväni kautta aivoihini käyttäen kieltään ja tuhota maailma suloisuudellaan. Oikea miss agentti Kovis siis.

Féa 5kk iässä.

Féa mamman oma prinsessa, aarrekammio ja kultahippu...

Féa ja bestis Hugo (L. Missionary Man). Koko tilan kauhukaksikko, aina jekut mielessä!

Rakkautta ensi silmäyksellä. Tämä kuva sinetöi kohtaloni. Féa 3pv iässä. kuva: JW