Laskin, että tulee seitsemän vuotta siitä kun kirjoitin Colliesanomiin artikkelin omasta elämänunelmastani. Tuolloin haave koiran kasvatuksesta oli vasta aluillaan ja vaikkakin näiden vuosien aikana olen saavuttanut ison palan unelmaani, koen silti olevani kasvatusasioissa vielä lapsen kengissä.

Kaikille, jotka eivät minua tunne sananen itsestäni. Olen 27-vuotias lähihoitaja/hammashoitaja Salon seudulta. Loppukesästä 2007 ostin minulle ja laumalle kodiksi omankotitalon entisen Kiskon kunnan alueelta, keskeltä maaseudun rauhaa. Kotonani asuvat tällä hetkellä 7 nahkaa ja pihapiirin lauhkeana vartijana Irlannin-susikoira "Martta". Lisäksi taloudessa elelee hiirivahtina kaksi kissaa "Symppis" & "Bestis". Harrastan koirieni kanssa agilitya, tokoa sekä uutena aluevaltauksena tutustumme pelastuskoiratoimintaan ja hakuun.

Kennelnimen saaminen oli varsin pitkä ja uuvuttava prosessi! Nimi Lifedream oli 16 nimi listalla enkä edes muista mistä se oli lähtöisin. Näin myöhemmin ajateltuna se sopii minulle mitä parhaiten ja kiteyttää aikalailla kaiken sen, mitä koiran omistaminen ja kasvattaminen minulle merkitsee. Nimen saamiseen minulta meni 2 vuotta.

Kasvatustoiminnan aloitin keväällä 2004 kun astutin kantanarttuni "Wanjan" (Cinnaberry's Way Of Life) Hanssonin Birgitan "Bassolla" (Kans Mva Dalimattas Black Bossanova). Pentueeseen syntyi 6 pentua, joista 3 oli lyhytkarvaisia. Rodun alkuperäismaahan Englantiin, nyt edesmenneen Pam Hindensin kennel Chicnoiriiin, muutti tri uros L. Lord Lorgan, joka sittemmin on pyörähtänyt muutaman kerran kehissä ihan mukavalla menestyksellä (luokka voitto). Tämän "Basso JR"in veli "Tom" L. Lord Legolin on täällä Suomessa omasta vähäisestä näyttelymenestyksestään huolimatta jättänyt mielestäni mukavaa jälkeä kahdella vielä nuorella pentueellaan: 2 serti voittajaa, 2 ERi voittajaa ja 2 vara-sertiä. Kaikki eri pennuilla.

Siitäpä kasvatustoiminta sitten lähti eteenpäin. "Wanjan" seuraava pentue oli vanhimman urokseni Hollannintuonti "Bilbon" (BH Bilbo V. Shakas Royal Kraal) kanssa ja tästä pentueesta kaikki Suomessa asuvat koirat toimivat iloisina kotikoirina. Ruotsiin, kennel Mironik, vein pitkäkarvaisen nartun "Inkan" (L. Lady Ingela), joka on saanut tähän mennessä yhden pitkäkarvapentueen. Palaute on ollut positiivista. Kolmannen ja neljännen pentueen teetin toisella kantanartullani "Metellä" (Dalimattas Action Mette). Kolmannesta pentueesta jätin kotiin "Meten" sinisen tyttären "Rosien" (L. Lady Freyja), joka on pärjännyt mukavasti näyttelyissä saaden viime kesänä ensimmäisen sertinsä ja sijoittuen useamman kerran paras narttu kehässä.

Aloittelevana kasvattajana ensimmäisten pentueiden koirat ovat ostajien toivomuksesta päätyneet suurimmaksi osaksi sohvachampiooneiksi. Vasta aivan viime aikoina olen päässyt kehiin ja näytelmiin enemmän ja se onkin tuottanut tulosta, niin koirille kuin innostuneiden pennunostajienkin ominaisuudessa.

Alusta lähtien minulla oli haaveena rakentaa oma linja kantanartuistani, jotka omissa ominaisuuksissaan ovat hyvinkin erilaisia, mutta silti antavat mielestäni molemmat rodulle oman panoksensa. Tavoite, jota ei rakennetta hetkessä ja vaatiikin useamman vuoden työn, mutta jotakin olen päässyt jo näkemään: syksyllä 2008 syntyi kauan haaveilemani pentue "Meten" tyttärelle ja "Rosien" siskolle "Röllille" (L. Lady Fortuna) sekä kotona asuvalle "Bilbon" ja "Wanjan" lapsen lapselle "Ramsekselle" (Fatikon Nappanahka). Jätin tästä pentueesta kotiin kasvamaan soopeli narttupennun "Talman" (L. Eve of Narnia) ja kun muutenkin kaikki pennut ovat aktiivisissa kodeissa, odotukset tulevasta ovat korkealla.

Jokainen pentueeni on tarkkaan harkittu ja suunniteltu. En teetä pentuetta, jollen toivo saavani siitä jotakin eteenpäin ja olenkin niitä ihmisiä, jotka viettävät suuren osan ajasta suunnittelupöydän ääressä. Joskus kaikki ei mene nappiin ja sitä varten minulla on takataskussa läjä varasuunnitelmia. Pentueella tulisi olla sopivan tasainen "aura" ja tällä tarkoitan sukupolvien yli vievää kriittistä tarkastelua. Yritän etsiä tietoa yhdistelmistä myös sivusuunnassa ja uskallan käyttää myös uroksia, jotka eivät syystä tai toisesta välttämättä ole kehissä niin pyörineet, mutta joiden koen muuten antavan rodulle. Yksi tärkeimmistä kriteereistäni on se, että tunnen sukutaulun koiria mahdollisimman monia henkilökohtaisesti. Pentueen teettäminen vaatii aina myös paljon aikaa. Minulla on ollut onni saada mitä upeimpia ahkeria apulaisia auttamaan tänne työpäivieni ajaksi, mutta omat aikataulut on mitoitettava pentueen hoitoon jo sitä suunnitellessa.

Niin kauan kuin rodussamme on hyvä perusterveyden taso, tulisi sitä ylläpitää. Minulle tärkeitä asioita pentuetta suunnitellessa ovat mm. narttujen luonnolliset synnytykset ja normaali hoivavietti pienten pentujen suhteen, urosten helppo ja halukas astuminen ja muussa terveydessä esim. allergioiden mahdollisuus. Meidän täytyy uskaltaa käyttää monipuolisesti kaikenlaisia koiria, ei vain tietyn sukuisia tai tietyt meriitit omaavia, viedäksemme tässä asiassa rodun tasoa kokonaisuutena eteenpäin.

Uroksen valinta ei ole koskaan helppoa! Suomessa on varmasti paljon terveitä ja hyvän sukuisia uroksia, mutta valitettavasti vain osa käy näyttelyissä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen minulla on aina silmät ja korvat auki etsiessäni uusia uroksia näyttelyistä tai nykyaikana rodun harrastajien kotisivuilta. Olen kuitenkin varsin kriittinen. Joku mielestäni kuvissa lupaava koira ei olekaan sitä nähdessäni sen livenä kehässä ja päin vastoin. Terveys ja luonne ovat tärkeimpiä asioita valitessani urosta, mutta koiran tulee myös noudattaa tietynlaista tyyppiä, josta pidän. Niissä täytyy olla sitä jotakin, listalle pääsyyn ei riitä yksistään komea ulkonäkö tai hienot luonnetesti pisteet tai edes toimivat harrastustulokset. Olen oppinut, että kotona makaavasta sohvakoiran pennuista voi tulla aivan yhtä mahtavia harrastuskoiria - ja jalostus & näyttelytähtiä - kuin sen kaikkialla pyörineestä veljestäkin. Jos en tunne urosta henkilökohtaisesti pyrin käyttämään luonnetestattuja koiria, sillä se antaa mukavaa lisänäyttöä luonteesta. En pyri tuplaamaan uroksen ja nartun heikkoja osa-alueita, joskin toisinaan niin olen joutunut tekemään.

Koska tarkoituksenani on muodostaa oma linja jonakin päivänä, on linjasiitos siihen oiva työkalu. Mielestäni jatkuva ulkosiitoksen tekeminen tuottaa kenties mukavan pentueen kerrallaan, mutta ei vie kokonaisuutta eteenpäin. Tuolloin linjasiitos on avuksi. Olen siitä onnellisessa asemassa, että omistan nartut, joiden suku on aikalailla erilainen siihen nähden mitä Suomesta muuten löytyy, joten voin valita niille myös uroksia laajasta valikoimasta. Menee siis vielä kauan, ennen kuin teen minkäänlaisia linjauksia omiin koiriini. Tämän päivän tilanteessa ei mielestäni sisäsiitosta tarvita rodussamme lainkaan.

Pentuni syntyvät työhuoneeseen rakentamassani pentulaatikossa. Siellä niillä ja emolla on rauhallinen oma huone, jossa itsekin vietän paljon aikaa työskennellessäni tietokoneella. Noin kolmen, neljän viikon iässä pennut siirtyvät isoon keittiöön, missä ne tottuvat laumamme ääniin, kissoihin ja vieraileviin ihmisiin. Minulle on tärkeää, että pennuilla on paljon tilaa liikkua ja oleskella. Kesäisin pennut saavat valvotusti juoksennella koko puolen hehtaarin aidatulla tontilla. Pennunostajat saavat minulta mukaansa tuhdin Tassutusten- kansion kokoamiani ohjeita pentuajalle sekä esim. keräämiäni erilaisia artikkeleita kaikenlaisista harrastuksista, joita collien kanssa voi puuhailla. Kannustan kaikkia kasvatinomistajiani pentukursseille ja muihin harrastuksiin, sillä koiran ja ihmisen välinen suhde voi olla jotakin ainutlaatuista!

Jostakin luin, että hyvä harrastuskoira on myös hyvä perhekoira ja tämä varmasti pitää paikkansa. Collie on paimentanut lampaita ja karjaa työkseen, se on aistinut herkän vaistonsa avulla paimenen liikkeet ennen kuin ihminen on itse edes toiminut. Se on ollut tarvittaessa nopea ja sähäkkä liikkeissään, toisaalta se on voinut maata paikallaan tuntikausia vahtien eläimiä. Se on kuunnellut korvillaan paimenen kenties kaukaakin viheltämiä merkkejä lauman liikkeistä ja on herkistynyt äänille. Se on toiminut säässä kuin säässä, sen turkki on ollut likaa hylkivä ja pakkasenkestävä. Sadevesi on valunut sen selästä kuin hanhenhöyhenistä, kastelematta lainkaan koiran ihoa tai tunkeutumatta aluskarvan sekaan.

Kun sanon, että koirissa joita pyrin käyttämään on oltava sitä jotakin, tarkoitan tällaista vaikutelmaa. Haluan nähdä mielessäni ihanne collieni Skotlannin nummilla, seisomassa tarkkaavaisena korkealla kummulla, silmäillen yhtä aikaa laitumella käyskenteleviä lampaita kuin pihamaalla leikkiviä perheen lapsiakin. Sen olemus on täynnä itsevarmuutta ja elinvoimaa.

Ensimmäinen nahka, johon rakastuin oli Marita Axin Kans Mva Dalimattas Future Flora "Ella", jonka näin ensin Koiramme-lehden rotuesittelyssä 1999 ja myöhemmin livenä kehässä. Vielä vanhanakin Ellasta näki heti mikä koira oli kyseessä, sillä sen karismasta ei vain voinut erehtyä. Juuri tuota lavasäteilyä olen etsinyt koirista myöhemminkin: Kans Mva Honey Melon Hartley Henry, Kans Mva Dandinas Dreams'n Wishes, Kans Mva Bell Peppers Datapen, Fin Mva Greengrove Major Martha vain muutamia silmissäni "erityisiä" mainitakseni.

Oman kokemukseni mukaan taso on edelleen Suomessa hyvä. Toivottavasti tämä tulee pysymäänkin myös jatkossa. Asioita, joihin olen kiinnittänyt huomiota ovat varsinkin urosten korkeat hännät sekä lantion jyrkät asennot ja sen kautta ponnettomat takaliikkeet. Sen sijaan pidän suuresti arvossa suomalaisen lyhytkarvaisen collien päätä, jospa se alaleukakin sieltä saataisiin näkyviin!

En voi vielä tässä vaiheessa puhua omasta linjasta ja vain aika näyttää mitkä virheet jäävät sitten vaivoiksi asti sukupolville roikkumaan. Olen kuitenkin hyvin kriittinen omieni suhteen. Juuri nyt taistelen liian raskaiden korvien suhteen ja se onkin viheliäinen vaiva! Kun koirassa olisi potentiaalia muuten, niin poskilla roikkuvat roiskeläpät ne vasta viekin hyvän tuulen mennessään! Olen hyvin tietoinen, etteivät kaikki pentueet ole samanlaisia, vaan ominaisuudet ovat myös vanhemmilla erilaiset. Ilmeet ja päät ovat korvien myötä tarkassa syynissä, samoin puhtaat liikkeet ja rakenne.

Minä haluaisin kasvattaa nahkoja, jotka eivät olisi yhden ihmisen harrastuskoiria, vaan terveitä, avoimia ja vilkkaita perhekoiria, jotka olisivat sitten siinä sinussa työskentelykykyisiä harrastuskoiria agilityssa, tokossa, pk-puolella ja muissakin lajeissa. Tällä hetkellä suurin osa kasvateistani elävät juuri tällaista elämää: ne ovat perhekoirina ja samalla monessa mukana. Koska en tosiaan vielä tässä vaiheessa uskalla puhua omasta linjasta, riittää, että koirat ovat edellä mainitunlaisia ja omistajat ovat niihin tyytyväisiä.

Aloittelevana kasvattajana en voi mainita vielä ketään erityistä kasvattia. Olen kuitenkin luonnollisesti erityisen ylpeä kahdesta sertivoittajastamme (L. Lady Freyja & L. Doing Alright) sekä muistakin kehissä mukavasti sijoittuneista kasvateistani. Yhteensä meillä on jo kymmeniä luokka- sekä paras uros/narttu- sijoituksia. Se on tämän päivän Suomessa jo aika mukavasti! Siispä "eteenpäin", sanoi mummo lumessa!

Koska tähän mennessä jokainen pentueeni on ollut harkittu yksittäinen pentue vailla suuria linjauksia voin kai todeta, että tulevaisuudessa toivon saavani vahvan ja vankan pohjan rakennettua neljästä koirastani: "Bilbosta" (BH Bilbo V. Shaka's Royal Kraal), "Wanjasta" (Cinnaberrys Way Of Life), "Metestä" Dalimattas Action Mette sekä ruotsin tuonti "Aldasta" Oneways Golden Treasure. Tätä edesauttavat jo nyt mukavat pentueet, jotka iältään kuitenkin ovat vielä liian nuoria kehiin sekä kotona asuva "Bilbon" ja "Wanjan" lapsen lapsi pikkukuningas "Ramses" (Fatikon Nappanahka). En pyri kuitenkaan nostamaan sukusiitosprosentin määrää pentueissani, joten siitäkin syystä kotona on kasvamassa myös Saksan tuontipoikani "Brego" (Jack Macks VIP Baird).

Mielestäni Suomessa on hyvä tilanne terveyden suhteen. CRD koiraa olen valmis käyttämään terveen partnerin kanssa ja HD:n suhteen C-lonkkaista en käyttäisi muutoin kuin jos koiralla todella olisi jotakin äärimmäisen ihmeellistä tarjottavanaan. On mielestäni hyvä, että koiria tutkitaan tänä päivänä yhä enemmän, mutta samalla tulee olla myös tarkka siitä mihin kasvatuksellisesti viivan vetää. Niin kauan kuin rodussamme ei ole todellisia vakavia jalostuksen tuomia tauteja, meidän tulisi pitää siitä kiinni. Rajaamalla kapeaa geenipoolia väitän saavamme aikaan paljon vakavampia haittavaikutuksia kuin mitä alun perin oli tarkoitus ehkäistä.

Collie on koira, joka haluaa jakaa elämänsä ihmisen kanssa. Se on aktiivinen ja toisinaan hieman hyväntahtoinenkin hölmö (lähinnä urokset), joka ei kuitenkaan tahallaan ole ilkeä kenellekään. Se vaatii normaalin tapakoulutuksen, eikä suinkaan sovellu ihan jokaiselle vastaantulijalle. Toivoisin, että kaikilla collien omistajilla olisi innostusta ja aikaa lukea omaa koiraansa, vain collien sielunmaailman tuntevan ihmisen kanssa collie voi olla onnellisimmillaan!

Ajatelkaa, että se teillä asuva collie on tullut meille vuosisatojen takaa, ja sitä ovat kantaneet aluksi englantilaiset kasvattajat ja myöhemmin muiden maiden rodun rakastajat. Suhtaudun hyvin nöyrästi omaan asemaani kasvattajana ja toivon tulevaisuudessa pystyväni rakentamaan sellaisen linjan kuin sen nyt näen mielessäni. Suomessa taso on kova ja niin sen tuleekin myös jatkossa olla! Olemme yhdessä muovaamassa rotua tuleville harrastajille sekä kasvattajille, joten työstetään sitä maltillisesti alkuperäinen käyttötarkoitus mielessä pitäen!

Haluan kiittää ystävääni Birgitta Hanssonia kaikista neuvoista ja niistä tunneista, jotka olen hänen luonaan istunut (alivuokralainen). Birgitta on minulle esikuvana siitä, missä itse toivoisin jonakin päivänä olevani. Kukaan kasvattaja ei kuitenkaan vie rotua mihinkään yksin, joten suuret kiitokset myös tukijoilleni ja urhoollisille kuuntelijoilleni Salmisen Annelle sekä Hyvösen Kristiinalle sekä käyttämieni urosten omistajille.

Lisäksi vielä isot halit ja pusut kaikille kasvatinomistajilleni, ja heidän koirilleen, teidän omalta Hanna-mammalta!! Foorumilla nähdään! ;)