ARKISTO

KAIKKI TEKSTIT © LIFEDREAM, ETHÄN KOPIOI ILMAN LUPAANI!

"Hobitit ovat kummallista väkeä. Voit oppia heistä kaiken tietämisen arvoisen alle kuukaudessa ja vielä sadan vuoden jälkeenkin he saattavat yllättää sinut täydellisesti" Ote JRR. Tolkienin teoksesta Taru Sormusten Herrasta, josta ovat peräisin suurin osa koirieni nimistä.

Minulle koirat eivät ole vain harrastus. Ne ovat samalla elämäntapani ja perheeni. Jokainen meillä asuva eläin on yksilö ja niiden keskinäisiä suhteita seuraillessa kuluttaisin helposti puolet kauemminkin siitä ajasta, jonka jo nyt siihen käytän. Aivan kuin missä tahansa muussakin perheessä meilläkin välillä kinastellaan, leikitään, mesotaan ja väitellään. Koirani jakavat toisinaan sänkyni kanssani, ne saavat hellyyttä ja pusuja, mutta niitä myös torutaan ja koulutetaan. Vaikka koirien väliset suhteet, niiden ilmeet ja eleetkin ovat niin helposti inhimillistettävissä, meillä koirat kuitenkin ovat ennen kaikkea sitä mitä ne luonnostaankin ovat - rakkaita koirajäseniä perheessäni. Harrastan koirien kanssa agilitya, tottelevaisuutta ja vaihtelevasti muitakin lajeja.

Koirien käyttäytymiseen vaikuttaminen - eli muun muassa kouluttaminen sekä käyttäytymisongelmien ratkaiseminen ja ennaltaehkäiseminen - onnistuvat sitä paremmin mitä syvällisempi on koiranomistajan tai -kouluttajan ymmärrys koirien kokemusmaailmasta, yksilöiden ja rotujen sekä koiran synnynnäisestä ja opitusta käyttäytymisestä.

Käytös & luonne

Mielestäni yksi perusedellytys koiran synnylle on ollut sen ainutlaatuinen tapa sopeutua. On tutkittu fakta, että koira polveutuu susista, eikä tätä ole kiistäminen. On kuitenkin kyseenalaista missä ajassa ja miten tämä ero on tapahtunut. Voimmeko tutkia korpimailla metsästäviä susia suoraan saadaksemme tietää miten koira käyttäytyy, vaikka nämä eläimet ovat eläneet täysin erilaisissa ympäristöissä jo vuosituhansia? Uusimpien tutkimusten mukaan myös vanha käsitys ihmisen kesyttämästä koirasta on virheellinen ja meidän tulisikin suhtautua koiraan itse itsensä kesyttämänä olentona, jolle ihminen tarjosi vain uuden elinympäristön.

Koirien käyttäytymistä on toki tutkittu jo viime vuosisadan alusta lähtien, mutta nykytutkijoiden uusi näkökulma, keinot ja taidotkin antavat meille uutta ajateltavaa. Siinä missä susitutkimus on kehittynyt tahollaan, myös koirienkin käyttäytymistä tutkitaan nyt aivan omana lajinaan. Useiden eri tieteenalojen ja varsinkin käyttäytymisekologien tutkimustulokset eläinten oppimisesta ja käytöshistoriasta ovat osoittaneet, että koira on itse kesyttänyt itsensä ihmisen rinnalla eläjäksi eikä sitä tulisi rinnastaa suteen. Tutkimukset ovat siirtyneet eläintarhoista ja laboratorio-olosuhteista sinne missä koira todella elää eli ihmisten keskelle. Todellisia tuloksia kertyy hitaasti ja esimerkiksi koirien ryhmäelämääkin on tutkittu hyvin vähän.

Biologiasta ja käyttäytymisestä muutenkin kiinnostuneena minulle tällainen ajatusleikki on mielenkiintoinen polku ymmärtää kotona asuvia koiriani paremmin. Harrastajana ja kasvattajana minun on täytynyt miettiä moni asia uudestaan ja ravistella perinteisiä tapojani sekä näkemyksiäni. Olen kouluttanut ja tarkkaillut koiriani hyvin pitkälti saamieni oppien tai kirjoista lukemieni ohjeiden mukaisesti. Varsinkin laumaelämään olen suhtautunut aiemmin paljolti sen pohjalta, jonka olen koiran kehityshistoriasta tiennyt. Nyt koenkin, että koiran todellisen menneisyyden ymmärtäminen on avain kaikkeen sen käyttäytymisen ja luonteen tarkasteluun. Meidän täytyy tietää mistä olemme tulossa jos haluamme tietää minne olemme menossa.

Ympäristöön sopeutuminen on tehnyt koirasta koiran ja olisi harmillisen epäviisasta meiltä ihmisiltä olla huomioimatta tätä omassa kanssakäymisessämme koiran kanssa. Kun paikallinen elinympäristö vaikuttaa koirien perimään, myös yksilön käytös muuttuu. Koiran käytös ja luonne ovatkin paljolti kiinni siitä ympäristöstä missä se elää.

Koirarotujen jalostuksessa ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota tiettyihin ominaisuuksiin esimerkiksi koiran työtehtävistä riippuen. On kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita periytämme koirillemme tiedostamattamme. Kyläkoirista poiketen ihminen päättää mitkä koirat saavat lisääntyä ja milloin. Ihminen myös päättää millaisia koiria elää saman katon alla. Määräämme niiden päivän rytmin, sosiaaliset suhteet, ruoka-ajat ja jopa emon hoidon laadun ja määrän pienten pentujen suhteen. Miten nämä kaikki asiat pitkällä tähtäimellä vaikuttavat koiriemme perimään ja käytökseen?

Kasvattajana tiedän, miten tärkeitä ovat koiran kokemat asiat - niin pentuna kuin aikuisenakin - sen tulevan luonteen kehityksen kannalta. Ihmiset, joiden kanssa koira elää, heidän koirankäsittelytaitonsa ja ajatuksensa, koiran kohtaamat muut koirat ja kokemukset, perus hyvinvointi ja terveys ja jopa ravinnon laatu ja sen määrä vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen. Tuntuu hassulta ajatella, että voisimme määrittää tai mitata koirien luonnetta vain yhdellä mittarilla tai tutkimustavalla. Meitä ihmisiä on moneen junaan, me elämme erilaisissa olosuhteissa ja kohtelemme koiriammekin hyvin eri tavoin. Koska koira synnynnäisesti yrittää sopeuttaa käytöstään ympäristöönsä ei voidakaan puhua suoraan yhdestä laajasta koirien käyttäytymisen mallista. Jokainen perhe ja laumakin on erilainen ja koostuu erilaisista yksilöistä. Tästä syystä pelkästään meidän perheen elämän "tutkiminen" on minulle äärimmäisen mieluisaa puuhaa.

(Takaisin)

Yksilö & lauma

Koirien keskinäisistä väleistä ja laumaelämästäkin on vielä harmillisen vähän tutkittua tietoa. Ihminen päättää hyvin pitkälti, keitä perheeseen kuuluu tai mitä sukupuolta sen jäsenet ovat. Siinä missä sudet muodostavat suuriakin laumoja, kyläkoirille on tyypillisempää yksin tai korkeintaan muutaman yksilön "porukat", joissa ne kulkevat ja etsivät ravintoa. Koirien sukulaissuhteista tai lauman muodostamisen mekanismeista onkin vaikeaa saada luotettavaa tietoa.

Kun harkitsin toisen koiran ottamista mietin collien kaveriksi hyvin pitkään muitakin rotuja. Tuntui kuitenkin lopulta itsestään selvältä, että saman rotuinen kaveri olisi paras. Ja näin tuntuu mututuntumalla olevankin: saman rodun edustajat leikkivät mielellään keskenään, sillä ne reagoivat ja liikkuvat suhteellisen samoin ja niillä on myös samankaltainen ulkonäkö, jolloin koirien välinen käytöksen "lukeminen" on niille helpompaa. Lauman toiminta perustuu sen yksilöihin ja siihen miten ne tulevat keskenään toimeen. Olen huomannut, että meillä koirat luonnostaan perustavat omia "porukoitaan" riippuen yleensä iästä ja aktiivisuuden määrästä, mutta toisinaan myös sukulaissuhteista. En pidä koirapuistoista, vaikka ajatus niissä onkin varmasti hyvä. Koirien tulee olla erittäin hyvin toisiinsa sosiaalistuneita, jotta ne kykenevät toimimaan keskenään suljetulla alueella.

Koirani viettävät työpäiväni ajan pienissä ryhmissä keskenään. Nämä ovat sellaisia "porukoita", joissa olen huomannut niiden luontaisesti toimivan, mutta mikään varsinainen sääntö tämä ei ole. Vanha herra Bilbo viettää paljon aikaansa yksin, sillä se hermostuu ympäriinsä juoksevista pennuista ja haluaa selkeästi omaa rauhaa.  Alakerrassa pennuilla ja kasvavilla koirilla on paljon tilaa telmiä ja leikkiä myös päivällä. Mette ja Rosie ovat hyvin leikkisiä koiria ja niitä on helppo pitää pentujen kanssa jakamassa ns. sosiaalista tietotaitoa. Sen sijaan Daisy on vielä itsekin murrosikäinen ja sen kärsivällisyyteen ipanoiden kanssa en vielä täysin luota. Tästä syystä Daisy viettää aikaa velipuolensa Ramseksen kanssa, jonka kanssa ne luontaisesti ulkona hakeutuvat leikkimään keskenään.

Jokaiseen koiraan minulla on oma suhde, joka tiivistyy kahdenkeskeisten koulutusten tai olemisen kautta. Laumassa elävälle koiralle on äärimmäisen tärkeää saada aikaa myös ihmisten kanssa, sillä muutoin se ei opi toimimaan meidän kanssamme. Vaikka ihmisen paras ystävä olisikin koira, koiralle itselleen tuo paras ystävä on aina toinen koira. Tästä syytä on ymmärrettävää, että koira mieluummin leikkii nelijalkaisen ystävänsä kanssa kuin minun kanssani, joka varmasti koirien mielestä olen siinä asiassa taidoiltani ja kyvyiltäni hyvinkin vaillinainen. Vietänkin paljon aikaa kasvavien pentujen ja nuorten kanssa, jotta ne ymmärtäisivät tavat, joilla minun kanssani leikitään ja oppisivat luottamaan minuun. Haluan uskoa, että todellinen ryhmän vetäjän rooli tulee ansaita teoilla, ei niinkään dominoivalla asenteella. Käymme agilitykentällä, tottelevaisuusharjoituksissa, näyttelyissä ja muissa riennoissa juurikin hakemassa kahdenkeskeistä aikaa, eivätkä tulokset ole olleet minulle koskaan siinä suhteessa kovin tärkeitä.

Koirilla on synnynnäinen tarve miellyttää ihmistä tai ainakin hakea kontaktia ihmiseen. Tästä syystä koirien kanssa on noin yleisesti helppo tulla toimeen sellaistenkin ihmisten, jotka eivät itse mitään käytösguruja olisikaan. Koiran kielen opettelu on kuitenkin yksi perusasioista, joka uuden koiran omistajan tulisi opetella. Itse vietän paljon aikaa koirien kanssa kahdestaan, mutta myös seuraten niiden käyttäytymistä laumana. On tärkeää oppia näkemään millaisia koirani ovat myös yksilöinä, jotta voin hahmottaa niiden aseman ja kyvyt laumassa. Vie paljon aikaa seurata niiden välisiä eroja: kuka väsyy ensimmäisenä ja muuttuu äreäksi, kuka on aamu-uninen tai milloin tytöillä on alkamassa juoksut, jotka sekoittavat ryhmäelämää melkoisesti. On oltava hyvin tarkkana myös oman käytöksen, äänensävyn ja eleiden suhteen. Jos annan hermostuneen kuvan itsestäni, koiratkin reagoivat siihen liikehtimällä levottomasti. Olen kantapään kautta oppinut monia asioita siitä, miten koirat saa hallintaan nopeasti tai miten oma käytökseni vaikuttaa ryhmän yksilöihin.

(Takaisin)

Ruoka & ruokailu

Mitä koira söisi, jos se saisi valita? Monet koirat repivät roskapusseja yksin ollessaan, käyvät läpi kaikki pakkaukset ja syövät välillä merkillisiä asioita, kuten keittiöveitsiä, jalkapalloja, hehkulamppuja ja maton kuteita. Edellä mainittujen ravintoarvo on kuitenkin melkoisen alhainen, eivätkä ne varmasti ole kovin turvallisiakaan koiran elimistölle. Koira poikkeaa sudesta niin käytökseltään kuin fysiikaltaankin. Koiran ruuansulatus on kykenevämpi käsittelemään kasvisperäistä ravintoa ja esimerkiksi ihmisten ruuantähteitä, joten mielestäni emme voi rinnastaa koiraa tässäkään asiassa suoraan suteen.

Nykyaikana koirille syötetään pääosin tehdasvalmisteisia kuivamuonia. Kysyttäessä barffauksesta, eli raaka-ruokinnasta, olen aina sanonut sen olevan hyvä vaihtoehto, mutta vaatii aikaa ja tarkkuutta. On yksinkertaisesti hirmuisen kätevää syöttää koiralle kupista valmis satsi kaikkea sitä mitä se tuntuu tarvitsevan ja vieläpä kohtuu hintaan. Kuivamuona suositellaan syötettäväksi veden kera ja vettä koirat juovatkin tällaisella ruokavaliolla paljon. Hyvänlaatuinen "papana" ei turpoa vatsassa paljon, mutta joka tapauksessa se laajenee imiessään nesteitä. Tästäkin syystä koirille syötettävissä määrissä ja myös ruuan ja levon yhteensovittamisesta oikeassa suhteessa on pidettävä huoli. Valmisruuat eli teollinen kuivamuona, koiranmakkarat, tölkkiruuat ja herkut, ovat prosessoitua ruokaa, jollaista ei suositella ihmisillekään jokapäiväiseksi ateriaksi. Luontaiset vitamiinit tuhoutuvat valmistamisprosessissa ja toiset aineet saattavat muuttaa koostumustaan. Olen omia koiriani ja kasvattejani seuraamalla havainnoinut, että useat teollisen ruuat aiheuttavat myös vuotavia silmiä, likaisia korvia tai kutinaa. Toisinaan ruokamerkkiä joutuu vaihtamaan useasti ennen kuin sopiva löytyy.

Eläinlääkäreitä haastateltaessa tulee pian ilmi, että yleensäkin nykyajan koirat kärsivät allergioista, nirsoilusta, luusto-ongelmista ja muista sairauksista yhä enemmissä määrin. Myös turkin laatu ja muut iho-oireet ovat yleisiä. Teollisissa muonissa on paljon valmisteita, jotka eivät kuulu koiralle luonnollisen ruokavalioon. Lisäaineet, liika vilja ja ns. lihajauhot takaavat sen, että laadukkaankin muonan lopullinen koostumus voi olla ihan toista kuin millaisen ensivaikutelman se antaa. Koska haluan hoitaa koiriani kokonaisvaltaisesti, on ruokinnalla suuri merkitys niiden hyvinvoinnille. Tästä syystä painotan niiden ruokavaliossa lihaa ja luita sekä yritän jatkuvasti kehitellä vaihtoehtoisia menetelmiä koiran ruokkimiseen pelkästään "kuppipohjaisesti".

Yleensä aamuisin koirani saavat etsiä ruokansa pihamaalta, sillä heitän niille sinne etsittäväksi sopivan määrän teollisesti valmistettua "nappulaa". Pennut ja kasvavat koirat saavat etsiä aikuisten joukossa, mutta ne saavat myös toisen aterian sisällä varmistaakseni, että ne saavat tarvittavan määrän.

Kaikki koirani ovat tähän mennessä etsineet ruokansa ilman kärhämiä, sillä etsintä alue on laaja ja ruokamäärä on suuri.  Toisinaan koirat saavat työpäiväni aikana etsiä loput ruokansa pahvilaatikoista, maitopurkeista tms. Minulle on tärkeää antaa niiden toteuttaa itseään, joten silppuaminen on meillä sallittua! Kaikki koirat eivät heti tähän hoksaa, joten niiden kanssa edetään askel kerrallaan. Uskon tällaisen syöttötavan antavan koirille virikkeitä ja tilaisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä.

Iltaisin koirat saavat lihaa, rustoluita tai toisinaan jopa kokonaisia broilerin selkärankoja tai kauloja. Lisäksi pihalla on paljon potkaluita yms. syötävää, jotta koirien hampaat pysyvät kunnossa. Luonnollinen koiranruokinta perustuu kokonaisvaltaiseen ajatukseen siitä, että tasapaino muodostuu hitaasti useampien viikkojen aikana, aivan kuin luonnossakin tapahtuisi. Lihasta, luista ja sisäelimistä koira saa esimerkiksi valkuaista, vitamiineja, kalsiumia, rasvaa ja paljon muita tarpeellisia aineita. Koska omat koirani saavat osaksi teollisesti valmistettua muonaa, korvaan kasvis ja viljaperäiset tuotteet sillä. Koirani saavat rasvaista sian lihaa, nautaa, naudanmahaa, sisäelimiä ja pari kertaa viikossa myös kalaa. Toisinaan ruokin niitä kokonaisilla broilerin selkärangoilla, jotka syötän aina yksitellen ja siten, että koirat ovat toisistaan erillään.

Muutaman kerran kuussa syötän niille myös kananmunia kuorineen päivineen. En seuraa orientoituneesti mitään ruokintaan liittyvää suurta ajatusvirtaa, vaan kokeilen ja havainnoin itse mikä sopii juuri meidän porukalle.  

(Takaisin)

Arki & leikki

Päivärytmimme on yleensä hyvin verkkainen. Heräämme tilalla reilusti ennen kuutta, jolloin päästän koirat aamupissalle. Kierrän niiden kanssa koko pihan ympäri ja haen sitten niiden ruoan alakerrasta. Sillä aikaa kun koirat etsivät ruokaansa pihamaalta hoidan tilan muut eläimet, pennut ja kasvavat koirat valmiiksi tulevaa päivää varten.

Työpäivän jälkeen päästän koirat ulos ja kierrämme yhdessä remmilenkin tai käymme pihan takana sijaitsevalla niityllä heittelemässä palloa. Siivoan pihaa tai teen puutarha- ja muita tilan hommia pitkälle iltaan, ja koirat seurailevat siinä mukana. Toisinaan otan niitä yksitellen sisälle ja harjoittelemme tottelevaisuutta. Käyn myös useamman kerran viikossa ohjatuissa treeneissä koirieni kanssa, jolloin toiset luonnollisesti odottavat kotona. Harrastan agilitya tällä hetkellä (09) Meten, Daisyn, Talman ja Rosien kanssa sekä tottelevaisuutta Rosien, Ramseksen ja Bregon kanssa. Kotona treenailen sitten Bilboa, Hugoa ja Marttaa.

Koirilla, kuten meillä ihmisilläkin, tulee olla koulutuksen lomassa myös aikaa rentoutua ja levätä. Meillä nukutaan yleensä varsin sikeästi yöt ja osat päivästä. Iltapissalla koirat käyvät 21-22 tienoilla. Pihalla lauma sitten antautuu leikkimään välillä rajujakin leikkejä keskenään. Toisaalta leikki on myös turvallinen tapa koirille kokeilla rajoja ja oppia tuntemaan saman perheen jäseniä. Ajan myötä ne oppivat kunnioittamaan toisiaan ja toistensa tapoja yhä paremmin. Tietty arvojärjestys on tärkeää, jotta mahdollisilta kiistatilanteilta vältyttäisiin. Pitkään yhdessä eläneet koirat tietävät toistensa rajat ja esimerkiksi sen mitkä asiat ovat niille puolustamisen arvoisia. Luonne-eroja ilmenee paljonkin erilaisissa tilanteissa. Rosie ja Mette eivät leiki painileikkejä ja lelut ovat niille hyvin tärkeitä. Ne kilpailevat Bilbon ja Ramseksen kanssa huomiostani pihalla kun taas Daisy ja pennut hakeutuvat helpommin omatoimisesti muihin puuhiin. Martan epämääräinen poukkoilu saa usein muut koirat murisemaan sille, mutta toisaalta Martta leikkii pentujen kanssa käymällä maahan makuulle, jotta Hugo saa sen niskasta paremman otteen.

Helposti toisille murisevat ja alistuvatkin yksilöt on helppo kategorioida, mutta todellisuudessa koirien välisestä laumajärjestyksestä ei ole selviä luotettavia tutkimustuloksia. Yleensä laumassa ärhäkämmin käyttäytyy se yksilö, jolle tilanteeseen liittyy eniten merkitystä. Monesti se myös saa haluamansa. Useimmat kärhämät koirien välillä liittyvät yksittäisiin tilanteisiin kuten leluihin (esim. heitettyihin palloihin), ihmisen huomioon tai ovissa tai muissa kapeissa tiloissa kulkemiseen ja sen selvittelyyn kumpi menee ensin. Koirat pyrkivät välttämään konflikteja, joten kerran asiat laumassa omaksuttuaan ne yleensä toimivat aina samoissa tilanteissa tietyllä kaavalla.

Leikkiminen on koiralle synnynnäinen ominaisuus. Koirat leikkivät enemmän kuin sudet tai muut koiraeläimet ja sen tiedetäänkin liittyvän voimakkaasti kesyyntymisen aiheuttamaan käyttäytymiseen. Elämänriemu koirien leikeissä on niin tarttuvaa, että olen monasti harmitellut omien kykyjeni vajaavaisuutta.

On tärkeää, että pennut saavat välillä oleskella rauhassa vanhempien tarkalta silmältä, mutta toisaalta myös aikuisten on saatava oma rauhansa pennuilta. Pennuille ja kasvaville koirille leikin merkitys on suuri niiden motoriikan ja sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta. Leikki myös lujittaa koirien välisiä suhteita ja mahdollistaa välillä roolien vaihtumisen. Jostakin syystä laumani aikuiset urokset, Ramses ja Bilbo, leikkivät harvoin tyttöjen kanssa. Varsinkin Bilbo intoutuu enää harvoin juoksemaan sille tyypillistä kehää. Siksi onkin ihanaa seurata miten se välillä leikkii varovasti esimerkiksi Talman kanssa. Selkeästi lauman johtajana Bilbo on pennuille etäinen hahmo, jota tulee kunnioittaa, mutta joka silti on turvallinen lähestyä. Toisinaan Bilbo saattaa "pyllistellä leikkiin kutsua" jopa ryhmän nuorimmalle Hugolle ja tästä poika tietenkin innostuu. Usein Bilbo ja Ramses myös raahaavat metsästä suuria oksia ja kiskovat niitä keskenään.

Koirien leikistä käy nopeasti selväksi, ettei se pysy koskaan kauaa samanlaisena. Se koostuu ihmiselle lähes tulkitsemattomista levon ja aktiivisten hetkien ketjusta, joilla koirat säätelevät omaa jaksamistaan. Toisinaan liian riehakkaaksi käyvä leikki saattaa käydä stressaavaksi, varsinkin alakynteen joutuneelle yksilölle. Tuolloin on yleensä minun roolini puuttua tilanteeseen rauhoittamalla tilanne. Tästä syystä meillä ei myöskään leikitä liikaa pallon jahtaamisleikkejä tms. sillä vaikka saan sillä lauman juoksemaan, se kuitenkin on hyvin yksipuolinen leikki koirille.

Jos olen täysin rehellinen, minulle koirien keskinäisen leikin seuraaminen on paljon antoisampaa kuin oma koiran leikityttäminen kahden kesken. Yllä olevista kuvissa Wanja (tricolour) kantaa suussaan keltaista rinkulaa. Ensimmäisessä kuvassa sen pojan poika väistää mummoa terveesti, eikä uskalla haastaa Wanjaa kilpasille. Keskimmäisessä kuvassa taas Wanja juoksee rinkula suussa vapautuneesti, korvat taakse kääntyneinä ja häntä ojossa. Koirasta näkee, että se kutsuu muita ajamaan takaa itseään. Viimeisessä kuvassa Mette esittää normaalin leikkiin kutsun peppu ylhäällä. Tämän asennon tunnistaa moni koiranomistajakin.

Näissä kuvissa esiintyy 6kk ikäiset pennut ja niiden velipuoli Ramses. Ensimmäisessä kuvassa Ramses on painanut Daisyn maahan ja velipoika Drogo säestää. Daisy alistuu selkeästi kääntämällä hännän koipien väliin. Kuvat on otettu kesken leikin n. 10 min kuluessa. Seuraavassa kuvassa Daisy roikkuu Drogon niskassa leikkipainin tuoskinnassa. Viimeisessä kuvassa sisarukset ottavat leikkisästi toisistaan mittaa takajaloillaan.

Näissä kuvissa paini yltyy. Drogo makaa Daisyn päällä, mutta seuraavassa hetkessä Daisy onkin jo ylhäällä ja villi takaa-ajo lähtee käyntiin. Vaikka koirien välinen leikki voi meistä ihmisistä vaikuttaa hyvinkin rajulta niin yleensä se kuitenkin on puhdasta elämänriemua!

Näissä yllä olevissa kuvissa telmivät samat koirat hetkeä myöhemmin sisällä keittiössä. Tällä kertaa Daisy "alistaa" Drogon leikillisesti alleen. Sisarusten välit olivat luottamukselliset ja hyvät. Ne nukkuivat kylki kyljessä ja olivat hyvin kiintyneitä toisiinsa. Viimeisessä kuvassa Drogon viimein naukkasee siskoaan nenästä: "siirry jo!"

Näissä kuvissa esiintyy oma kasvattini Tom ja sille entuudestaan vieras irlanninsusikoira. Ensimmäisessä kuvassa Tom katsoo Dooraa altakulmain. Sen häntä heiluu matalalla ja se viestittää olemuksellaan olevansa halukas hieromaan tuttavuutta, mutta haluaa osoittaa olevansa kiltti poika. Dora kun on jo vanhaleidi. Kesimmäisessä kuvassa Tom haistelee Wilman kanssa. Molemmilla koirilla on hännät korkealla ja tilanne on hiukan jännittynyt. Tästä voi seurata mitä tahansa, mutta tällä kertaa (kuten yleensä käy) homma meni leikiksi.

Daisy moikkaa irlistä. Kuvassakin tilanne on paljon rennompi kuin yllä oleva Tompan kohtaaminen Wilman kanssa. Kumpikaan koira ei nosta häntäänsä vielä ylös, korvat on taittuneet taakse päin ja Daisy näyttää olemuksellaan väistävän suurempaa koiraa. Keskimmäisessä kuvassa paikalle on rynnännyt 12 vkon ikäinen Martta, jota molemmat koirat tervehtivät iloisesti. Viimeisessä kuvassa nahkalauma on puolestaan ympäröinyt 9kk ikäisen Vernan, eikä se näytä nauttivan tilanteesta. Se on vetänyt takamuksensa alas ja kertoo koko olemuksellaan olevansa alakynnessä siinä missä esim. kaikilla nahkoilla on hännät korkealla.

Pari minuuttia myöhemmin koko lauma juoksi jo innolla nurmikolla. Viimeisessä kuvassa meidän oma Wanja-mummomme alistuu täysin irliksille paljastaen vatsansa ja antaen toisten haistella itseään.

Meillä käy paljon kasvatteja hoidossa ja toisinaan ne ovat eläneet myös ainoina koirina. Tuolloin minusta on äärimäisen kiinnostavaa seurata kuka laumastani luo vieraaseen ensi kontaktin (Daisy), kuka määrää sille kaapin paikan (Rosie) ja ketä seuraavat tilannetta turvallisen välimatkan päästä (pennut) ennen kuin vieras on ns. katsottu turvalliseksi. Sosiaalisesti lahjakas koira voi saada epävarmankin koiran rentoutuneeksi omalla elehtimisellään ja se on yksi niistä ominaisuuksista, joita itse arvostan koirassa kuin koirassa. Kaikki leikki perustuu luottamukseen. Koirien tulee tuntea ympäristö, jossa ne ovat sekä leikkiin osallistuvat yksilöt.

Leikkivien koirien käyttäytymismallit ja näin ollen myös ilmeet ja eleet ovat hyvin vaihtelevia ja kestääkin kauan, että oppii tunnistamaan niitä. Koirat vaanivat ja metsästävät toisiaan, mutta saattavat myös astua tai esittää muita seksuaaliseen käyttäytymiseenkin liittyviä eleitä. Erilaiset örinät, mörinät ja haukahdukset kuuluvat normaaliin telmimiseen, mutta toisaalta kokeneet koiranomistajat ovat oppineet tunnistamaan haukun eri vivahteet. Niinpä minäkin kuulostelen jopa sisällä ollessani ulkoa kantautuvan haukun muotoa ja tulkitsen siitä leikin jatkuvan normaalina.

"Jotta eläintä voisi tutkia, sitä tulee ensin rakastaa",

koirien käyttäytymistutkimuksen uranuurtaja Konrad Lorenz