tokotreeniä kevät 2010 video I, Hugo treenailee makkarajäljellä

Hugo jäi kasvamaan kotiin ruotsintuonti Aldan viimeisestä pentueesta. Jo pienenä miehenä Hugo tuntui omaan silmään lupaavalta sekä reippaan luonteensa, että ulkonäkönsä puolesta. Se on osoittautunut varsin vilkkaaksi ja mukavaksi riiviöksi, joka lauman kuopuksen virastaan huolimatta on välillä hyvinkin tarkka ruuastaan ja leluistaan. Hugon luonne kehittyy vielä, sillä se on nuori koira. Hugo on perinyt jonkin verran äitinsä persoonaa, se on melkoinen draamaqueen ja osaa kyllä kertoa milloin jokin asia ei herraa miellytä. Yleensä joikaamalla. Hugon on lauman veitikka ja perinyt paljon sitä Ramun kuuluisaa klovnin virkaa perheessämme. Hugon lempinimiä: Missiopoika, Hugoliini ja Poikanen.

Hugo on erittäin energinen, joskin hiukan epävarma koira, eikä se välttämättä sopeudu suurehkoon laumaani aina niin hyvin kuin muut koirani. Tästä syystä olen jo vuosia pohtinut olisiko sille parempi jossakin muualla, mahdollisesti ainoana koirana. Hugosta luopuminen on minulle kuitenkin yhtä vaikeaa kuin oikean käteni irti repiminen, joten en ole päätynyt asiassa minkäänlaiseen ratkaisuun. Olisin kuitenkin _ehkä_ valmis luovuttamaan Hugon esim. sijoituskotiin, mikäli oikea ihminen tulisi tulevien vuosien aikana vastaan. Mitään kiirettä minulla ei asian suhteen ole.

Aloitimme yhdessä Hugon kanssa agilityn saloihin tutustumisen kesällä 09 ja pikku hiljaa opettelemme ohjaustekniikkaa sekä erilaisia esteitä. Hugo on ahne koira ja helposti innostettavissa, joten sen kanssa on ilo mennä kentille. Hugo rakastaa taistella kanssani leluista, joten yritän käyttää sitä motivaattorina kentällä. Hugo on vielä kärsimätön odottamaan vuoroaan, mutta kunhan ikää tulee lisää aikuistuu sen olemus muutenkin. Marraskuussa 2009 kävimme tokon alkeet kurssin Halikossa ja siellä poika jaksoi keskittyä mukavasti tekemiseen. Peruskäskyt ovat hallussa ja vaikka keskitymmekin agilityyn, oli kiva huomata, että pojasta olisi muuhunkin jos oma aika vain riittäisi! Jos silmä välttää Hugo osaa avata ovet, löytää keittiön pöydältä kaiken syötävän (ja syötäväksi kelpaamattoman) sekä levittelee vessapaperit pitkin eteisen lattiaa. Käytän Hugon energisyyden purkamiseen täytettyjä maitopurkkeja, limupulloja jne, jotta sillä olisi jotakin mihin purkaa vimmaansa. Vielä en ole asettanut meille mitään selkeitä tavoitteita agilityssa, mutta olisihan se mukavaa jos saisimme aikaiseksi jokusen virallisen tuloksenkin tulevien vuosien aikana.

Keväällä 2010 keksin purkaa Hugon energisyyttä myös juoksulenkeillä. Virallisesti laji tunnetaan nimellä canicross. Niinpä meidät voi nähdä viilettämässä Kiskon teitä: Hugo vetovaljaissa ja minä vöissä perässä. Hugo tykkää kovasti juoksemisesta ja vetämisestä, se tuntuu olevan juuri passeli laji sille! Lampaisiin tutustuimme Hugon kanssa kesällä 09 ja poika nuoresta iästään huolimatta osoitti suurta kiinnostusta eläimiä kohtaan. Valitettavasti se oli lähes, jollei enemmänkin, kiinnostunut lampaiden jätöksistä, joita sitten pisteli poskeensa paimennuksen ohella. Kotona asuvia vuohia Hugo rakastaa yli kaiken, eikä niille hännän heilumisesta mahda tulla loppua lainkaan. Hugolla on muuten hassu häntä: se piiskaa, pyörii ympyrää, laineilee ja viskaa tauotta silloin kun poika on oikein iloinen. Kaikesta huolimatta Hugo on oma kultamussuni, aina valmis leikkeihin, mutta myös sohvan nurkkaan hengailemaan ja pussailemaan.