Vuonna 1800
kuvanveistäjä Thomas Bewick teki paimenaiheisen kuvanveistoksen, jonka
kaksi koiraa kuvasivat epäilemättä pitkä- ja lyhytkarvaisia collieita.
Koirien ulkonäöstä voidaan päätellä, että rodut olivat vakiintuneet jo
ainakin sata vuotta aiemmin. Tarkkaa alkuperää haettaessa on palattava
vuoden 500 jKr. vaiheille, jolloin roomalaiset valloittivat Skotlannin
pohjoiseen Tayjoelle asti.
Roomalaisilla oli mukanaan vahti- ja
metsästyskoiria, jotka risteytyivät paikallisten paimenkoirien kanssa
ja niistä syntyi vuosisatoja kestäneen valinnan tuloksena uusia
rotuja. Colliet olivat aiemmin nykyistä pienempiä. Thomas Bewickin
veistoksessa lyhytkarvainen collie oli pitkäkarvaista isompi ja
rotevampi. Lyhytkarvainen collie oli karjakoira, jonka tehtävänä oli
kuljettaa lampaita ja lehmiä markkinoille. Varhaisilla yksilöillä oli
suuria merkkejä karvapeitteessä. Lyhytkarvaisia collieita oli
erityisesti Northumberlandin seudulla, jossa rotu kehittyi myöhemmin
huomattavasti. Suomeen ensimmäinen lk. collie tuotiin 1970- luvun
lopulla.
Yleistä
Vaikka rodut ovat
nykyisin erillään, niillä on miltei sama rotumääritelmä, joka poikkeaa
karvanlaadun, luonteen ja korvien koon suhteen. Väritkin ovat samat.
Lyhytkarvaisella on omat kannattajansa, sillä se on jossain määrin
lujaluontoisempi kuin pitkäkarvainen veljensä. Suomessa syntyy reilut
200 pentua vuodessa ja lyhytkarvaisen collie suosio onkin hiljalleen
kasvanut.

Lifedream nahkoja ja irlis Martta
Koko
Uroksen säkäkorkeus
on 56-61 cm, nartun 51-56 cm.
Uroksen paino on noin 25-30 kg, nartun noin 18-25 kg.
Luonne
Lk-collie on
alkuperältään paimenkoira ja näitä paimenen työominaisuuksia se on
myös säilyttänyt. Perhepiirissä luonne on hyvin seurallinen, se
kiintyy kaikkiin perheenjäseniin, leikkii lasten kanssa, on vanhusten
uskollinen kumppani. Se tulee yhtä hyvin toimeen sekä nuorten että
vanhojen ihmisten kanssa. Nahka on omanarvontuntoinen ja herkkä koira.
Se viihtyy hyvin toisten koirien seurassa. Nahkojen luonteista löytyy
eroavaisuuksia, jotkut ovat hyvin rauhallisia, toiset taas erittäin
vilkkaita. Koira ei pelkää vieraita ihmisiä, vaan ottaa vieraatkin
iloisesti ja avoimesti vastaan. Se on erittäin valpas ja
tarkkaavainen, rohkea, avoin ja hyvin älykäs. Se on aina iloinen ja
ystävällinen. Isännälleen se on hyvin uskollinen ja tottelevainen. Se
on hellä ja lempeä kumppani, joka voi toimia jopa vastasyntyneen
lapsenvahtina. Se puolustaa perhettään kiihkeästi ja pystyy tekemään
itsenäisiä ratkaisuja ja löytää itselleen tekemistä. Erittäin
energinen, elämäniloinen, toiminnanhaluinen ja utelias. Arkoja
yksilöitä esiintyy harvoin.
Ulkonäkö
Sopusuhtainen,
terverakenteinen koira, joka vaikuttaa kestävältä ja työkykyiseltä.
Hieman pitkänomainen. Ei missään nimessä kömpelö tai karkea.
Yksityiskohdat samanlaiset kuin pitkäkarvaisella colliella. Pää on
pitkä, tasaisesti korvista kirsua kohti kapeneva. Otsapenger on hyvin
vähäinen. Kallo on melko matala. Silmät ovat ilmeeltään ystävälliset
ja hieman vinoasentoiset. Lyhytkarvaisen korvat ovat kookkaammat kuin
pitkäkarvaisella ja korvien kärkikolmanneksen tulee olla eteenpäin
taittunut koiran ollessa tarkkaavainen. Rintakehä ei kovin leveä,
mutta melko syvä. Selkä on kiinteä. Häntä kohoaa liikkeessä
selkälinjan jatkeeksi. Polvi- ja kinnerkulmat ovat selvät. Käpälät
ovat soikeat. Liikkeet ovat rodulle tyypilliset maatavoittavat, kevyet
ja vaivattomat.
Karva ja värit
Karvapeite on lyhyt,
tiivis ja rungonmyötäinen. Peitinkarva karkea, pohjavilla tiheä.
Collieissa on kolme eri värimuunnosta. Soopelinvärisellä ruskean sävy
vaihtelee vaaleasta kullanväristä mahonginruskeaan. Karvankärjet ovat
usein tummat. Kolmivärisellä eli tricolourilla pääväri on musta,
raajoissa ja päässä on punaruskeat merkit. Blue merlen eli
sinimarmorin värisen pääväri on hopeansininen mustin merkein. Pään ja
raajojen punaruskeat merkit ovat toivottuja. Kaikilla collieilla tulee
olla tyypilliset valkoiset colliemerkit eli valkoinen rinta, käpälät
ja hännänpää, sekä koko- tai osittainen valkea kaulus, jonka
puuttumista ei lueta virheeksi. Kuonossa ja kallossa voi olla
valkoista. Valkoista ei saa esiintyä rungossa päävärin seassa.
Muuta
Nahkan kanssa voi
harrastaa palveluskoiralajeja. Se on myös oiva agilitykoira ja
soveltuu myös älykkäänä ja palvelunhaluisena koirana
tottelevaisuuskoulutukseen. Se on myös suosittu näyttelykoira,
lieneekö syystä että suomalaisten lyhytkarvaisten sanotaan olevan
maailman parhaita. Nahkat ovat tarmokkaita koiria, jotka tarvitsevat
hyvin runsaasti liikuntaa ja toimintaa! Ne rakastavat vapaana
juoksemista. Se sopii hyvin niin maalle kuin kaupunkiinkin, kunhan sen
liikunnan- ja toiminnan tarpeesta huolehditaan. Nahkan turkki on
helppohoitoinen ja likaa hylkivä. Turkkia voi harjata tai hieroa
kumisualla karvanlähdön aikaan. Säämiskällä pyyhkiminen lisää turkin
kiiltoa. Pesua suositellaan muutamia kertoja vuodessa, tai
tarvittaessa. Ennen näyttelyyn menoa valkoiset osat pestään edellisenä
iltana. Nahkan keskimääräinen elinaika on noin 10-14 vuotta.
HUOM!!!
Rodulla esiintyy
perinnöllistä silmäsairautta CEA:ta (collie eye anomaly), jonka
esiintyminen on lyhytkarvaisella colliella huomattavasti
harvinaisempaa kuin pitkäkarvaisella, ja esiintyy lähes yksinomaan
lievässä CRD-muodossa, joka ei vaikuta koiran näkökykyyn. Pentueen
rekisteröintiä varten on vanhempien silmät ja lonkat tutkittava.
ALKUPERÄMAA: Britannia
HYVÄKSYTTY: DCI 24.6.1987, käännös
SKL-FKK 29.6.1995
YLEISVAIKUTELMA: Ilmentää älykkyyttä,
valppautta ja toiminnanhalua. Työskentelykykyinen, omanarvontuntoinen
ja erittäin hyvärakenteinen koira, jossa kaikki osat ovat
sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa.
OMINAISPIIRTEET: Rakenne ilmentää
vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään lailla karkea.
Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat kallon ja
kuonon suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto,
väri ja sijainti sekä korvien oikea asento ja kantotapa.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen ja
ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä agressiivinen.
PÄÄ: Mittasuhteet erittäin tärkeät,
päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta
katsottuna pää muistuttaa hyvin tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka
ääriviivat ovat pehmeät. Pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi korvista
kohti mustaa kirsua, poskiluut eivät ole ulkonevat eikä kuono kapea.
Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja
samanpituiset ja niitä erottaa niukka, mutta silti silmiinpistävä
otsapenger. Silmien sisänurkkien välin keskipiste (joka on
otsapenkereen oikea sijaintipaikka) on pään keskikohta
pituussuunnassa. Pää on hyvin meislautunut.
Kallo-osa: Tasainen, etäisyys kulmakaarista leuan alaosaan ei
koskaan ole liiallinen (eli ei kauttaaltaan syvä).
Kirsu: Väriltään aina musta.
Kuono-osa: Pehmeästi ja hyvin pyöristyneen kuonon kärki on
tylppä, ei koskaan neliömäinen. Alaleuka on voimakas.
Leuat / hampaat / purenta: Kookkaat hampaat. Vahvat leuat.
Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts alaleuan etuhampaat
koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat
kohtisuorassa leukaluihin nähden.
Silmät: Hyvin tärkeät ja ne antavat koiralle viehättävän
ilmeen. Keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman
vinoasentoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmorin
värisillä koirilla, joilla silmät ovat usein siniset tai sinitäpläiset
(osittain tai kokonaan, toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs.
Koiran kuulostellessa katse on valpas ja tarkkaavainen.
Korvat: Melko suuret ja tyvestään leveämmät korvat eivät ole
liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa korvat ovat
taaksepäin taittuneet, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat
eteenpäin suuntautuneet ja puolipystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa
korvasta on pysty, yksi kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin
taipuva.
KAULA: Lihaksikas, voimakas, melko
pitkä ja kauniisti kaartuva.
RUNKO: Hieman korkeuttaan pitempi.
SELKÄ: Tasainen ja kiinteä.
LANNE: Hieman kaartuva.
RINTAKEHÄ: Kylkiluut kaareutuneet,
rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä.
HÄNTÄ: Pitkä: häntäluu ulottuu
vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla
hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi
kohota, muttei koskaan selkälinjan yläpuolelle.
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat, luut
ovat keskivahvat ja pyöreät.
Lavat: Viistot ja hyvin kulmautuneet.
Kyynärpäät: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Käpälät: Soikeat, päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja
tiiviisti yhdessä.
TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat alaosastaan sileät ja jänteikkäät.
Reidet: Lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Matalat ja voimakkaat.
Käpälät: Kuten etukäpälät mutta hieman vähemmän kaarevat.
LIIKKEET: Liikkeet ovat rodun
leimaa-antava erityispiirre. Terverakenteisen koiran kyynärpäät eivät
koskaan ole ulkokierteiset; liikkeessä eturaajat ovat suhteellisen
lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä ristiinastunta
ovat pahoja virheitä. Takaa katsoen kintereet ovat yhdensuuntaiset,
mutta eivät liian lähellä toisiaan, sivusta katsoen liikkeet ovat
sulavat. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä. On
toivottavaa, että askeleet ovat kohtuullisen pitkät; niiden tulee olla
kevyet ja vaivattomilta näyttävät.
KARVAPEITE: Lyhyt, pinnanmyötäinen;
peitinkarva karkeahko, pohjavilla erittäin tuuheaa. Karvaa ei trimmata
eikä leikata.
VÄRIT: Kolme hyväksyttävää väriä:
soopeli-valkoinen, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmoroitu
(blue merle).
Soopeli: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman
mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli mustin karvankärjin. Vaalea
oljen- tai kermanväri on paha virhe.
Kolmivärinen: Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa
ja päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on paha virhe.
Blue merle: Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on
marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat
toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat
merkit, savenharmaa väri tai ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai
pohjavillassa ovat pahoja virheitä.
Valkoiset merkit: Kaikkiin yllämainittuihin väreihin liittyvät
tyypilliset valkoiset colliemerkit, joiden määrä voi vaihdella.
Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus,
valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa
tai molemmissa voi olla valkea piirto.
KOKO:
Säkäkorkeus: Uroksilla 56-61 cm, nartuilla 51-56 cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat
edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen
vakavuuteen.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti
kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.
|
|