KAIKKI TEKSTIT © LIFEDREAM, ETHÄN KOPIOI ILMAN LUPAANI!

PENTUAIKA

Aika ennen synnytystä

Kasvattajat yleensä pitävät tarkkaa kirjaa koiriensa astutuksista, synnytyksistä ja pentueen kehityksestä. Koska monista koirakirjoista  löytyy tarkat selvitykset koirien normaalista lisääntymiskäyttäytymisestä, en tässä kirjoituksessa kuvaa niitä sen tarkemmin. Sen sijaan kerron mihin itse kiinnitän huomiota ja mitä asioita painotan. Kevään 2009 aikana päätin jonkin verran uudistaa kasvatuskäytäntöjäni kiinnittämällä entistä enemmän huomiota koirien lisääntymiskäytökseen, hoivaviettiin ja pienten pentujen sosiaaliseen kehitykseen. Aika näyttää miten onnistun ylläpitämään näitä ominaisuuksia koirissani ja siihen tarvitsen mitä enemmissä määrin yhteistyöhalukkaita kasvatinomistajia.

Koirien tulee olla hyvin sosiaalistuneita muihin koiriin, jotta ne kykenevät tulkitsemaan toistensa eleitä ja toimimaan sen mukaisesti. On uroksia, jotka haluavat leikkiä ja ns. "riiata" narttuja ensin ja sitten on uroksia, jotka hyppäävät heti selkään, mutta vain kun oikea päivä. Onneksi omat urokseni ovat sellaisia, jotka astuvat innokkaasti, antavat auttaa astutuksissa ja sietävät ihmisen läsnäoloa tilanteessa hyvin. Astutus on minulle tärkeä tapahtuma, sillä silloin näen uroksen elinvoimaisuuden, sen halukkuuden ja kyvyn lähestyä narttua. Kirjaan ylös astutuspäivät, koirien käytöksen ja kiinnioloajan.

Koira kantaa n. 63 vrk tai 9 viikkoa. Ensimmäisen puoliskon aikana nartun käyttäytymisessä ei tapahdu juurikaan muutoksia. Sikiöt kasvavat eniten vasta parilla viimeisellä tiineysviikolla, jolloin emon käyttäytyminen yleensä rauhoittuu. Tiineysaikana seuraan tarkasti nartun käytöstä, sen liikunnan määrää (mikä tapahtuu lähes poikkeuksetta vapaana pihamaalla) sekä ruokahalua. Kirjaan ylös yllämainittuja asioita ja varsinkin ongelmatilanteita. Narttu syö yleensä pari kertaa päivässä alusta saakka, mutta aivan loppuaikoina sikiöt painavat sen vatsaa niin, että jaan päivittäisen ruoka-annoksen kolmeen, jopa neljään kertaan päivässä. Emo saa tehdasvalmisteista ruokaa valmiiksi turvotettuna, mutta myös vaihtelevasti muutaman kerran viikossa lohta, mahaa ja sisäelimiä. Erilaiset ruoka-aineet imeytyvät istukan läpi myös pennuille, jolloin toivon niiden omaksuvan paremmat edellytykset laajemmalle ruokavaliolle alusta asti. Nartun madotuksista huolehditaan ja loppuaikoina sille suodaan madollisuus pesän rakennukseen.

Synnyttävä narttu, vastasyntyneet pennut ja imettävä emo

Hoivakäyttäytyminen on sisäsyntyistä. Ensikertalainen narttu tietää vaistomaisesti miten sen tulee hoitaa vastasyntyneitä ja muuttuu muutenkin synnytyksen käynnistyttyä. Metsästykseen, sosiaalisiin eleisiin tai vaikkapa puolustamiseen liittyviä taitoja koirat harjoittelevat pennusta saakka, mutta lisääntymiskäyttäytyminen sujuu myös ensikertalaisilta. Siksi nämä ominaisuudet ovat mielestäni tärkeitä pyrkiä säilyttämään. Kokemus tekee mestarin ja myös hoivakäyttäytymisessä tämä on nähtävissä. Usein kokeneet emot hoitavat synnytyksen ja pentunsa taitavammin kuin ensikertalaiset, joten nartun pieni haparointi pentujen hoidossa ensimmäisen pentueen kanssa yleensä petraantuu seuraavan pentueen kohdalla.

Synnytyksessä pennun liikehdintä synnytyskanavassa toimii ärsykkeensä nartulle ponnistaa ja niinpä ongelmia usein esiintyy kuolleiden pentujen kanssa. Vastasyntyneet pennut tuottavat ärsykkeitä emolleen liikkeillään, hajullaan ja myöhemmin ääntelyllään. Näin ne saavat aikaan emonsa hoivakäyttäytymisen ja ylläpitävät sitä pitkälle yli vieroituksen. Kaikkeen tähän emo reagoi luontaisesti. Se, millä kapasiteetilla se kykenee toimimaan on täysin sisäsyntyistä.

On mielestäni yksi kasvattajien perusvastuita kiinnittää huomiota normaaleihin lisääntymiseen ja hoivakäyttäytymiseen vaikuttaviin tekijöihin. Kaiken muun jalostamisen ohella meidän tulisi jalostaa myös emojen käyttäytymistä. Tähän liittyvää laatua on kuitenkin vaikeaa tarkkailla jos emoille ei anneta mahdollisuutta edes yrittää toimia itse. Kun asioihin kiinnitetään huomiota, vältytään siltä vahingolta, että narttu, joka ei kenties olisi selvinnytkään lisääntymisestä ilman ihmisen apua, astutettaisiin uudelleen.

Meillä pyrin olemaan hiljainen seuraaja synnytysten aikana. Avautumisvaihe nartuilla on pitkä ja lähestyvän synnytyksen merkit, laatikon kuopimisen, läähätyksen ja rauhattoman käytöksen kirjaan ylös. Narttu synnyttää työhuoneeseen rakentamassani pentulaatikossa tai makuuhuoneen siirrettävässä pentulaatikossa. Tärkeintä on, että narttu saa rauhassa keskittyä toimiinsa ja tästä syystä myös muut koirat siirtyvät alakertaan synnytyksen ajaksi. Minulla on ollut tapana  mitata nartun ruumiin lämpötilaa pitääkseni kirjaa siitä missä mennään. Lämpöjä alan mittaamaan jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, yleensä jo viikkoa aikaisemmin. Pentulaatikossa pidän tässä vaiheessa sanomalehtiä, joita emo saa rauhassa kuopia ja möyhentää.

Synnytyksen käynnistyttyä kirjaan ylös emon ja pienten pentujen käytöksen. Haluan seurata emon reagointia pentujen aiheuttamiin ärsykkeisiin ja päin vastoin. Pentu, joka omaa vahvan selviytymisvietin, todennäköisesti selviäisi myös luonnossa ja tämä on minulle tärkeää. Jos synnytyksessä tulee ongelmia autan toki narttua, mutta rutiininomaisesti en sitä halua tehdä. Vain emo osaa vastata pienten pentujen antamiin ärsykkeisiin juuri oikealla tavalla ja lienee kai kiistatonta miten suuri merkitys pentujen saamilla varhaisilla elämänkokemuksilla on niiden tulevan luonteen muovautumiselle. On tutkittu tosi seikka, että ihmisen sekaantuminen eläinten synnytykseen, tai pelkkä läsnäolokin, aiheuttaa emoissa automaattisen hidastumisen synnytyksen kulussa. Tämä on eläinten synnynnäinen tapa ja luonnossa se saattaisi pelastaa emon ja pentujen hengen. Niinpä häiriötekijät on minimoitava: yllättäen huoneeseen ilmestyvä ihminen tai toisinaan jopa vieressä istuva omistajakin voi pitkittää tahtomattaan synnytyksen kulkua ja normaaliin rytmiin synnytys saattaa palautua vasta pitkän ajan jälkeen.

On kuitenkin tutkittu, että ihmisen käsittelemistä pennuista tulee ennakkoluuttomampia, uteliaampia ja rohkeampia aikuisia kuin niistä pennuista, joita ei olla käsitelty lainkaan. Vastasyntyneiden pentujen kääntely ja nostelu vaikuttaa myös niiden hermojärjestelmään, stressin sietokykyyn, psyykkiseen ja fyysiseenkin kehitykseen.

Käsittelyllä on merkitystä vain, jos se aloitetaan heti syntymän jälkeen ja näin pennut selviävät jatkossakin  paremmin stressaavista tilanteissa. Samasta syystä pentulaatikko ei ole täysin pedattu pehmeillä lakanoilla, vaan jätän osan viileämmäksi. Nostelen myös pentuja välillä hieman kauemmaksi emosta nähdäkseni millaisella tarmolla ne mönkivät takaisin emon lämpöön. Emon runsas hoivavietti vaikuttaa pentujen kykyyn selvitä stressaavista tilanteista myös aikuisena.

Imettävän nartun työ on hoitaa pentujaan. Meillä emot viettävät kaiken aikansa ensimmäisten viikkojen aikana pentujensa luona. Vasta pentujen ollessa noin 4-5vko emo alkaa osoittaa halua siirtyä kauemmaksi niistä ja kiinnostuu jälleen muun lauman tekemisistä. Tuolloin olen ottanut emon mukaan lyhyelle lenkille takakentälle tai järjestänyt sille jotakin pientä puuhaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että se saa itse päättää pentujen kanssa oleskelunsa määrän. Narttu syö paljon, sillä imetys on rankkaa hommaa. Se saa tehdasvalmisteisen ruuan lisäksi edelleen erilaisia ruoka-aineita, joiden hienoinen makuero toivottavasti välittyy maidossa myös pentuihin.

Pienten pentujen kehitys

Noin kahden viikon iässä siirrän pennut isoon keittiöön. Siellä niillä ja emolla on oma pesä, eli suuri kevythäkki. Toivon voivani mahdollistaa emolle ja pennulle mahdollisimman luonnolliset puitteet ja haluan seurata pentujen sosiaalistumista ympäristöön. Jos pennuille annetaan mahdollisuus ne ryhtyvät tutkimaan ympäröivää maailmaa ja tuolloin alan nähdä niissä ensimmäisiä yksilöllisiä eroja. Keittiössä pennut tottuvat pienestä pitäen erilaisiin ääniin ja kolahduksiin, perheen kissoihin ja ensin turvallisesti aidan takaa myös muihin koiriin. Yksilöllinen pentujen käsittely jatkuu normaalisti ja heti kun ne kiinnostuvat emon syömästä ruuasta alan tarjota niille myös kiinteää ruokaa. Pennut eivät myöskään tarvitse enää emon apua tarpeiden tekoon ja ne alkavatkin etsiä siihen sopivaa paikkaa. Minulla on yleensä keittiössä läjä sanomalehtiä, joita pennut oppivat käyttämään vessana, myöhemmin tarpeet tehdään ilmojen salliessa myös ulos.

Yleensä ensimmäiset pennun varaajat saapuvat meille näihin aikoihin katsomaan ipanoita ja kenties valitsemaan omansa. Myös varausmaksu maksetaan tuolloin.

Emon ja sisarusten läsnäolo mahdollistavat pennuille tilaisuuden oppia tärkeitä sosiaalisia taitoja. Ne oppivat kompromisseja, odottamista, joustamista ja käytöksen tulkintaa. Miten vanhempia ovat, sitä enemmän ne ovat kiinnostuneita myös aikuisista koirista. Laumassamme varsinkin Mette on pentujen oiva oppiäiti, sillä se on iästään huolimatta hyvin leikkisä ja kärsivällinen. myös kissoista varsinkin Bestis antautuu painiin pienten pentujen kanssa. Tämä aika on koiran elämästä se, jolloin se oppii ketkä kuuluvat sen kanssa samaan lajiin ja millaisessa ympäristössä on hyvä elää. Käymme tutustumassa n. 5-6viikon iässä vuohelaan ja sen asukkaisiin sekä seikkailemme pihapiirissä.

Suhde emoon muuttuu vieroituksen myötä. Enää emo ei ole vain maitokone, vaan tärkeä esimerkki. Pennut seuraavat sitä kaikkialle ja imevät vaikutteita. Vieroitus alkaa ensin emon siirtymiselle lyhyesti ärähtäen kauemmaksi pennuista, mutta kun pennut alkavat olla 5-6vko emo joutuu välillä käyttämään koviakin otteita opettaakseen pennuille, että maitobaari on suljettu taas hetkeksi. Näistä kokemuksista pentu oppii kenties tärkeimmän koirien välisten suhteiden keinon eli kompromissien taidon sekä liennyttävien eleiden merkityksen. Kuten lähes kaikkien kotieläinten ollessa kyseessä, myös ihminen valitettavasti osallistuu vieroitukseen ja aikaistaa sitä jopa viikoilla. Jos emo saa itse valita, se yleensä vieroittaa pennut kokonaan vasta 9 viikon iässä. Nykyisin tiedetään, että emolta saatu oppi koirana olemisessa  on korvaamatonta. Jos pentu on erotettu emostaan jo ennen tätä, on tulevilla omistajilla suuri työ opettaa koiralle jotakin, mitä se olisi emoltaan oppinut ilmaiseksi.

Noin kahdeksan viikon iässä emon ja pentujen suhde muuttuu entistä vivahteikkaammaksi. Emo alkaa opettaa niille tärkeitä selviytymiskeinoja sen omien vaistojen pohjalta. Esimerkiksi terrieri emo sukeltaa sängyn alle "luolaan" ja näykkivät sieltä pentujaan avain kuin ketut. ne pennut, jotka reagoivat tähän oikein, eli tarttumalla emoa kurkusta kiinni, saavat leikissä palkinnoksi emon liehittelyn. Näin pennut oppivat rotutyypillisen toiminnan. Haluaisin kiinnittää tähän omien pentujen kohdalla huomiota tarjoamalla tulevaisuudessa emoille mahdollisuuden tutustuttaa pennut lampaisiin jo ennen luovutusikää, mutta varsinaisesti paimentamisesta ei voida tietenkään puhua vielä tässä vaiheessa.

On selvää, ettei narttujen merkitys pienten pentujen kehityksessä lopu vain vieroitukseen, eikä luovutusikää tulisi perustella vain ravitsemuksellisin seikoin. Aivan kuin muillakin nisäkkäillä myös koirilla emo on muutakin kuin maitobaari, eikä nartun kyllästyminen imetykseen tarkoita sitä, että sen tehtävä emona olisi ohi. Tästä syystä emojen luonteiden merkitys kasvaa suuresti. Tylyjen, liian voimakkaasti pentujaan kohteleva emo saa aikaan varovaisia ja hitaampia pentuja, jotka alistuvat voimakkaasti. Onneksi yleensä nartut suhtautuvat pentuihinsa kuitenkin lempeämmin. Näykkäisyn tai murahduksen jälkeen emot nuolevat ja hoivaavat pentua kunnes se on taas oma itsensä ja näin nartun käytös heijastuu myös jälkeläisiin: pennut ovat rohkeita myös uusissa tilanteissa ja palautuvat nopeasti. Ihmistenkin olisi hyvä oppia emojen oikeudenmukaisuudesta ja lempeydestä uusia käytösmalleja koiriensa kanssa selviytymiseen.

On hienoa seurata pienten pentujen välisiä suhteita. Sisarukset ovat pennulle tärkeä turvan lähde, jopa tärkeämpi kuin emo. Yhdessä nukutaan, syödään ja leikitään ja usein pennut ovatkin liikkeellä yhtä aikaa. Yhdessä vietetyt hetket ja koskettaminen saavat pennut kiintymään toisiinsa ja nauttimaan toistensa seurasta. Tästä on hyvä uuden omistajan jatkaa pennun kanssa yhteisen siteen luomista, sillä se syntyy samoin kuin pentujenkin välillä: yhdessä puuhailu, lähekkäin lepääminen ja puolin ja toisin koskettaminen muuraavat perustaa vankalle, turvalliselle, suhteelle ihmisen ja koiran välillä.

Ruoka & Ulkoilu

Meillä pennut syövät tehdasvalmisteista ruokaa, yleensä ensin 4-5 kertaa päivässä, lähempänä luovutusta n. 3 kertaa päivässä. Tämän lisäksi syötän niille erilaisia ruoka-aineita, mahaa, lohta, kotiruokaa jo alusta saakka, jotta ne tottuisivat erilaisiin makuihin ja aineisiin. Lisäksi ne saavat alusta saakka kaluta myös oikeita luita, tavallisia puruluita jne.

Pennut elävät meillä keittiössä, mutta päivittäin ulkoilemme sään niin salliessa myös pihalla. n. 7 viikon iässä pennut juoksentelevat valvottuna koko aidatulla tontilla ja saavat runsaasti mahdollisuuksia kehittää lihaksistoaan ja motorisia taitojaan. Tontti on vieläpä erittäin vaihteleva kallioineen, metsikköineen ja nurmikkoalueineen.

Kaiken puuhaamisen vastapainoksi pennut nukkuvat paljon. Yleensä ne hakeutuvat sisälle, mutta kesällä ne saattavat nukkua myös ulkona rakentamassani "pesässä". Aikuiset koirat saavat leikkiä ja oleilla pentujen kanssa valvotusti ja opettavat samalla pennuille tärkeitä sosiaalisia taitoja.

E2 ja A pennut syksyllä 2008 keittiössä tutustumassa astianpesukoneeseen kasvattajan kanssa

Ostajat & luovutusaika

Pyrin tarjoamaan pennunostajille mahdollisuuksia tutustua emoon ja pentuihin jo hyvissä ajoin ennen luovutusta ja ideaali tilanne olisikin, että pennun ja uusien omistajien välille olisi muodostunut side jo ennen luovutusta. Ainahan tämä ei ole välimatkan tai ajanpuutteen vuoksi mahdollista, mutta yhdessä voimme miettiä sopivia kompromisseja. Pennun luovutusikä on yksilökohtainen ja riippuu sekä siitä millainen pentu on luonteeltaan, että millaiseen kotiin se on menossa. Koska minulla ei ole omia lapsia saatan esimerkiksi luovuttaa pennun hiukan aikaisemmin lapsiperheeseen saamaan kokemusta. Aikaisintaan luovutus kuitenkin tapahtuu 8 vkon iässä.

Pennun sosiaalinen herkkyyskausi jatkuu vielä viikkoja luovutuksen jälkeenkin ja on tärkeää, että uudet omistajat jatkavat aloittamaani prosessia. Vaikka pennulla ei olekaan rokotuksia vielä ennen 12 viikon ikää, suojaavat sitä kuitenkin emon vasta-aineet siinä määrin, että kaikenlainen liikkuminen pennun kanssa on täysin mahdollista. Jos meillä sisaruksiinsa ja muiden koirien kanssa käyskentelyyn tottunut pentu nyt äkkiä kiskaistaan muutamaksi kuukaudeksi täysin eroon lajitovereistaan sen käytös häiriintyy ja siitä saattaa tulla arka muiden korien suhteen.

On hyvä myös muistaa, että vasta vuoden iässä koiran suhtautuminen maailmaan alkaa olla suhteellisen vakio. Pennun suojeleminen liiaksi maailmalta on haitaksi sen kehitykselle ja tästä saattaa syntyä myöhemmin ongelmia niin käytöksessä koirien suhteen kuin eroahdistuksenakin. Koirapuistoja en tässä vaiheessa vielä suosittele, mutta tuttujen rokotetut, pentuihin oikein suhtautuvat koirat voivat toimia hyvin kokemusalustana pienelle pennulle. Liiaksi vain omistajansa kanssa puuhaillut pentu saattaa olla herkempi kärsimään eroahdistusta. Lisäksi liika puolustushalu tai kiihdyttävissä tilanteissa hermostuminen voivat olla liian voimakkaan kiintymyssuhteen varjopuolia sitten kun koira on ehtinyt aikuiseksi. Sosiaalisten taitojen lisäksi pennulle on annettava mahdollisuus erilaisiin tilanteisiin ja kokemuksiin. Pentua on hyvä totuttaa julkisiin kulkuvälineisiin, erilaisiin ympäristöihin ja ihmiskontakteihin. Nämä kaikki opettavat pentuja sietämään uusia tilanteita ja vahvistamaan keskinäistä suhdetta omistajan ja koiran välillä.

Vieroituksen jälkeen muista lajitovereista eristetyt pennut saattavat olla pelkääviä tai aggressiivisia, sillä niillä ei ole kykyä lukea muita koiria. Leikkiminenkin muiden koirien kanssa saattaa aiheuttaa ongelmia eikä yhteistä säveltä tunnu löytyvän. Lisääntymiskäyttäytyminen saattaa tällaisilla koirille kärsiä, sillä ne eivät yksinkertaisesti uskalla tai osaa tehdä aloitetta muita koiria kohtaan, vaan saattavat suunnata seksuaalista käyttäytymistä ihmisiin. Vain ihmisten keskellä sosiaalistumiskautenaan elänyt pentu kiintyy liian voimakkaasti ihmisiin. Toisaalta, jos koirilla on ollut liian vähän ihmiskontakteja sosiaalistumiskaudellaan pennuista saattaa tulla kuin villikoiria. Ne pakenevat uusia tilanteita ja yrittävät rynnätä "pesän" turvaan. Ne eivät myöskään nauti ihmisen läheisyydestä ja ovat syrjään vetäytyviä. Koira on hyvä totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn, silittelyyn, harjaamiseen, nosteluun, kiinnipitämiseen ja niskasta pitelyyn. Viimeiseen siksi, että rokotusten aikaan tuo eläinlääkärin tekemä ele ei olisi pennulle niin pelottava ja kummallinen. Kun koira pienestä pitäen oppii rauhoittumaan ihmisen sylissä, sille ei muodostu koiralle muuten tyypillistä väistämiskäyttäytymistä.

Uudessa kodissa

Pienen pennun kotiin tulosta ja siihen liittyvistä käytännön seikoista jokainen pennun varaaja saa minulta Tassutusten- pentukansion, siinä vaiheessa kun varausraha pennusta on maksettu. Minun on tarkoitus seurata kasvattejani myös jatkossa ja siihen käytän luomiani seurantakaavakkeita. Lisäksi meillä on aktiivinen foorumi, jolla kasvatinomistajani puivat koiran kanssa elämistä ja tuovat niin hyvät kuin huonotkin asiat minulle esille.

Koiran nuoruusikä alkaa n 5kk iästä ja jatkuu aina 2 vuoden ikään. Sukukypsäksi koira tulee usein jo 6-9kk iässä, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi aikuinen. Koiran käyttäytymisen kehitys jatkuu vielä 1,5-2 vuoden ikään saakka. Tässä vaiheessa alkaa koirien synnynnäiset erot luonteissa ja käytöksessä näkyä. Uusia käyttäytymismalleja puhkeaa eri aikoihin tai ne jäävät kokonaan tulematta. Tähän vaikuttaa suuresti koiran rotu ja käyttötarkoitus. Moni käytösongelma alkaa nostaa päätään juuri nuoruusiässä, mutta silti koirien käyttäytymistä on tutkittu valitettavan vähän. Murrosikä vaikuttaa koiran luonteeseen aivan kuin ihmiselläkin: se on epävarma ja levoton ja hakee rajojaan. Tällöin koiralla on myös erityisen vankka halu oppia ja tuntuu mukautuvan joustavasti erilaisiin tilanteisiin. Ihmisellä onkin mahdollisuus saavuttaa koiran kiinnostus maailmaan tarjoamalla sille erilaisia tilanteita ja kokemuksia puuhailemalla sen kanssa. Vaikka peruskoulutus on hyvä aloittaa jo heti pennun saapuessa kotiin, on nyt aika vahvistaa opittua ja syventää uusia taitoja. Omistajan arvostus nousee koiran silmissä, sillä hän tuntuu aina tietävän mitä tehdä. Jos nuori koira kokeilee mitä tapahtuu kun se tekee jotain toisin kuin omistaja neuvoo, se huomaa pian, ettei se saavuta haluttua tulosta. Niinpä omistajan totteleminen on aina koiralle hyödyksi.

Sosiaalistuminenkin vaatii yläpitoa. Herkkyyskaudella ei ole varsinaista selkeää loppua, vaan koira aikuistuu hitaasti. Koiran ja ihmisen välinen suhde vaatii töitä siinä missä mikä tahansa muukin suhde.

Takaisin ylälinkkeihin

Lähteet: Irliskasvattajan peruskurssi, Suomen Irlanninsusikoirien juhlajulkaisusta vuodelta 1994, kirjoittanut Merja Viertokangas

  Koirien käyttäytyminen, WSOY 2007, Tuire Kaimio