| |
Osallistuimme paikallisen yhdistyksemme (Luoteisuusimaan
käyttökoirat) järjestämälle luennolle aiheesta koiran
perustottelevaisuus. Luennoitsijana toimi Suomen Kennelliiton
puheenjohtajanakin toiminut Paavo Rapila, jolla on yli 40 vuoden
kokemus koulutuksesta (eri roduista), kilpailemisesta jne. Otin ylös
muistiinpanoja erittäin hyvästä ja mieleenpainuvasta luennosta, ja
vaikkakin luento oli suunnattu lähinnä tosikentille suuntaaville
koirakoille, toivon kuitenkin että tästä olisi kaikille meille hyötyä
ihan perustottelevaisuudenkin muokkaamisessa!
PERUSTOTTELEVAISUUDEN
PERUSTAN LUOMINEN (foundation)
Ensinnäkin löytyy useita tapoja kouluttaa koiraa, eikä siinä koskaan
tulisi olla valmis, vaan oppimista löytyy aina lisää. Rapila painotti
heti ensi alkuun, että hänen tapansa on vain yksi muiden joukossa.
MIKSI KOULUTTAA KOIRAA?
- Koska kyseessä on palveluskoira (myös collie!
) on tärkeää huomioida lajin mukainen toiminta. Koiran koulutuksessa
koiran tulisi kyetä toteuttamaan viettejään: esim. lauma- ja
saalisviettiä. Se mahdollistaa koiralle luonnollisen tavan toteuttaa
omia viettejään ja sitä, mikä koira pohjimmiltaan on: laumassa elävä
yksilö.
- Kouluttamalla koiraa on sen kanssa helpompi elää ja kulkea
- Koulutuksella on myös jalostuksellista painoarvoa. Palveluskoiria
kouluttamalla me kasvattajat saamme arvokasta tietoa koiran luonteesta
ja käyttömahdollisuuksista. Sen henkiset sekä fyysiset ominaisuudet
pannaan koetukselle kilpailuissa ja kokeissa, joten saamme
kallisarvoista tietoa miten jatkaa jalostustyössä. Esim. opas ja
poliisikoirat ovat lähtöisin monesti aivan tavallisista kenneleistä,
joissa kuitenkin osataan kasvattaa ajatellen koirien
käyttömahdollisuuksia luonteen puolesta.
- Yhteiskunta asettaa tiettyjä vaatimuksia koiran pidolle. Myös
"tavoitteita" on olemassa kuten esim. raunio- ja pelastuskoirat, jotka
harrastuksenaan käyvät kokeissa, mutta tosipaikan tullen lähtevät
auttamaan ja toimimaan.
PK eli PALVELUSKOIRAN
TYÖOMINAISUUKSIA:
- Koulutettavuus: ohjattavuus eli oppimiskyky, miten ottaa käskyjä
vastaan
- hermorakenne: keskittymiskyky, tasapainoisuus, palautumiskyky
- Tietty kovuus: fyysinen ja henkinen, jotta kykenee toteuttamaan
asetettuja tehtäviä
- Toimintakyky: hermot ja kovuus sekä kuormitettavuus, koira kestää
paineita
- Viettitaipumus: saalis- ja puolustusvietti sekä vietin pysyvyys sekä
kesto
- Sosiaalinen taisteluhalu: haluaa kamppailla ihmisen kanssa
henkisellä tasolla esim. rievun repimisleikki
- Temperamentti: uteliaisuus, vilkkausaste, reagointinopeus
- Pitkäjänteisyys
Yllämainituista koostuu koirasi luonne. Toisilla on toista
ominaisuutta enemmän kuin toisilla. Sinun tehtäväsi on todella tuntea
koirasi ja ohjata koiraa parantamaan heikkoja puoliaan ja vahvistamaan
hyviä.
TUNNEKOULUTUS, on koulutuksesta 70 %
Tärkeää on huomioida myös omat tavoitteet koulutuksessa. Mikä on sinun
tavoitteesi? Entä oma kapasiteettisi sekä koiran kapasiteetti? Mihin
voitte todella pyrkiä? Positiivinen vahvistaminen: oikeat käsky
oikeaan toimintaan, oikea vahvistus oikeaan aikaan.
TEKNINENKOULUTUS, on koulutuksesta 30% (VAIN huom!!)
Mille tasolle tähtäät: huippu suorituksiin, työsuorituksiin,
koesuorituksiin, BH-kokeeseen, siihen että koira tottelee
arkielämässä, että koira osaa temppuja tai siihen että se tuntee edes
nimensä
Teknistä koulutusta lisätään vähitellen, mutta tunnekoulutus tulisi
aloittaa heti pennun tullessa taloon!
KOULUTUKSEN KULMAKIVET:
Vaatii kykyä lukea koiraa sekä oikean reagoinnin. Näistä muodostuu
koiran ja ohjaajan välinen kontakti. Tekninen koulutus on helppoa
oikeilla menetelmillä, mutta saada koira toimimaan kokonaisuutena
onkin hankalampi juttu.
ERI KOULUTUSMENETELMÄT:
- pehmeä koulutus: perustuu pelkästään positiiviseen vahvistamiseen,
yhdistetään monesti esim. naksutinkoulutukseen. Toimii ehdollistamalla
koira toimimaan halutulla kaavalla. On vaikea kisakoirille ainoana
menetelmänä, sillä viettitason ei sallita nousta
- kova koulutus: perustuu negatiiviseen vahvistamiseen, eli siihen,
että koira ei halua tehdä mitään epämiellyttävää. On tehokas
hetkellisesti, mutta kisakoiralle on vaikea menetelmä.
- Koiramyönteinen koulutus: on edellisten yhdistelmä ja perustuu
koirien luonnollisten viettien vahvistamiseen. Toimitaan koiran
ehdoilla ja tuetaan koiran luonnollisia apuja. Vaatii tasapainoisen
koira-ohjaaja suhteen.
ERILAISET KOIRAT:
- Vietikäs pehmeä: tuetaan saaliin kautta koiran itsetuntoa (esim
repimisleikit, joissa koira saa pitää lelun)
- Vietikäs, ei vahvahermoinen: tulisi olla tarkka viettitason nostossa
eikä saisi aiheuttaa koiralle turhaa turhautumista
- Vietikäs, normaalihermoinen: molemmat osa-alueet tasapainossa,
pyrittävä saalishimon herättelyyn
- Ei vahva saalisvietti, vahvat hermot: koira saattaa toimia
aggressiopohjaisesti, hiottava ja pentuna laumasuhteet ja johtajuus
kuntoon, sitten painotettava saalisviettiä
Ohjaajan on muistettava koiran rajat
ja riskialueet, koulutus järjestetään koiran mukaan.
KOULUTUKSEN KOLME
PÄÄVAIHETTA:
1. Perusvalmius: ohjaaja-koira suhde eli kontakti on saumaton
- viettikanavien avaaminen
2. Yksittäisten liikkeiden koulutus
- osista kokonaisuuteen
3. Liikkeiden kytkeminen kokonaisuuteen
- osakokonaisuudet eli modulit
Koulutushetket ovat aluksi lyhyitä ja päättyvät aina koiran
onnistumiseen. Suoritusten kestoa pidennetään vähitellen ja vasta kun
koira todella osaa vaaditun liikkeen. On tärkeää muodostaa koiralle
rituaaleja esim. harjoitus kentälle menosta, jotta koiran vietit
heräisivät = yes kohta tehdään jotain kivaa! Tästä syystä puhu
koirallesi, kerro mitä tehdään ja ennen kaikkea minne ollaan menossa!
Kenttä: tavoitteena saada koira jo kentälle tullessa nostamaan
virettä. Kun ilo on ylimmillään lopetetaan. Ensialkuun kentällä vain
leikitään, heitellään vaikka palloa tms. todella kivaa puuhaa.
Muodostetaan kentälle tulosta rituaali: selkeät aloitus ja lopetus
rituaalit. Ärsykkeenä on ensin kenttä, sitten ohjaaja ja lopulta
sivulle tulo, jolloin koira tietää, että yes! sivulle tarkoittaa että
kohta tehdään jotain kivaa!!
TEKNISET VALMIUDET:
Pentua koulutetaan ensin kotona ihan rauhassa, ja vasta n- 6kk-1v
iässä aletaan lisätä myös kentällä oloa. Kotona opetetaan koiralle
perusjuttuja kuten HYVÄ, NIMI, ISTU, ISTU ETEEN, MAAHAN, TÄNNE,
LUOKSETULOSTA ETEEN, SIVULLE TULO. Palkintona toimii pennulla
mainiosti makupala (ruokakuppi!) tai vaikka pallo. Myöhemmin koiralle
opetetaan kuitenkin, että koti on lähinnä syömis- ja nukkumispaikka,
ei riekkumispaikka. On mukavaa, että pentu juoksee ja leikkii sisällä,
mutta kun koira tekee sitä vielä täysikasvuisenakin on asia vallan
toinen. Joten koti on rauhoitettu alue, ulkona leikitään ja juostaan!!
Käskyn on aina oltava positiivinen, ei koiraa passivoiva. Eli koira ei
pelkää ohjaajaa lainkaan vaan tottelee mielellään ja vapautuneesti. Se
haluaa työskennellä yhdessä. (ei pakkopullaa!). Koira kuuntelee
ohjaajaa ja hänen antamiaan tehosteita (esim. remmi), mutta kuuntelee
ja keskittyy. Tärkeintä ei ole aika (maahanmenokin saattaa kestää
useamman minuutin) vaan se, että koira tekee! Anna koiralle aikaa, ole
kärsivällinen ja muista, ettet vaadi siltä liikaa liian aikaisin! Se
latistaa koiran oppimishalun vuoden varmasti. Panosta sen sijaan
kaikkesi siihen, että saat koiran yhteistyöhalukkaaksi.
PERUSVALMIUDET KOULUTUKSEEN:
- kontakti: ohjaaja on viettitoiminnan aktivaattori (sulta saa
palkkaa!) Ohjaajan ehdoton auktoriteetti. Muista kuitenkin, että koira
toimii erilailla eri ihmisten kanssa!
- Viettikanavien avaaminen: saalishimo, ärsykkeestä viettitaso nousee
(siis koira innostuu toimimaan kanssasi yhdessä) ja tilanneoppiminen
eli jo kentälle mentäessä koira innostuu = viretila nousee (yes
tänne!)
- Tekniset perusvalmiudet
OHJAAJA ei ole joku, jota tulee pelätä (väistää, vaan ohjaaja toimii
aktivaattorina, käynnistäjänä. Koira oppii, että ohjaajan kanssa
työskentely on kivaa ja siitä seuraa aina palkinto. Ohjaaja hyväksyy
koiran toiminnan. Tämä vaatii sen, että pennun kanssa ollaan paljon
yhdessä ja kun häntä heiluu, niin kehutaan
Muihin koiriin leimautuminen tulisi välttää, vaan koiran tulisi aina
leimautua ensin ihmiseen. Esimerkiksi pennun kanssa voi tehdä lenkin
pimeään metsään, jolloin pennun on pakko seurata reipasta vauhtia
kävelevää omistajaa. Tämä vahvistaa leimautumista. Pennun kanssa on
muistettava, että syli on aina koiralle turva-alue ja että eteen
tulossa (koira istuu edessäsi) tulisi aina olla hyvä olo.
Leimautumiseen kuuluu myös EI-sanan opetus sekä TÄNNE-käsky. Koiran
tulisi olla aina aktiivinen osapuoli kontaktissa (kuten susiemo) ja
koira hakee ohjaajan huomiota sekä hyväksyntää koettamalla miellyttää.
Ohjaaja siis jättäytyy hieman passiiviseksi. Pentuaikana on hyvä
muistaa, että kerran opittu juttu on aina hanskassa ja koira muistaa
sen koko ikänsä.
VIETIT: viettivireen nostaminen tulisi tapahtua lyhyillä, nopeilla ja
innostavilla toiminnoilla kuten esim. palloleikillä, rievun vedolla
tms. Pentua opetetaan sietämään turhautumista, eli leikitään koiran
kanssa lelulla ja sitten otetaankin se hetkeksi pois, jotta koira
"patoaa" turhautumistaan ennen kuin saa taas sinulta luvan jatkaa
leikkiä. Patoamisessa on tärkeää, että on jotakin MITÄ padota. Eli
koiran on haluttava jatkaa leikkiä, saada lelu tai nami. Tämä vaatii
tarpeeksi ikää sekä turhautumista eikä viettivire saa purkautua ilman
ohjaajan lupaa, eli että koira lähteekin omille teilleen kesken
leikin. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka pallo leikin, jossa palloa
heitetään innokkaalle koiralle ja sitten kun koira tuo pallon sinulle,
pidätkin sitä itselläsi, olet heittävinäsi, mutta et teekään mitään.
Koira turhautuu, miksi se ei heitä! ja AHAA, nyt sinun tehtäväsi on
oivaltaa, että juuri tuo patoutumisen tunne saa koiran toimimaan ja
suorittamaan annetun tehtävän, jotta se SAA HAKEA PALLON.
RITUAALIT: koiran viretasoa voi asteittain nostaa myös rituaaleilla.
Muista kuitenkin aina toistaa asiat johdonmukaisesti samassa
järjestyksessä, jotta koira voi oppia ennakoimaan. Esim. koira oppii
jo kotona, että ketjukaulaimen otto naulasta merkitsee kentälle menoa
- koiran vire tila nousee - autossa koira tunnistaa reitin - sanot
"mennään tokoilemaan" - koira pääsee kentälle innostuneena ja valmiina
toimimaan. Ensin kentällä vain leikitään ja pidetään hauskaa, jotta
koira oppii tämän olevan kiva paikka. Huomaa kodin rauhallinen
ilmapiiri ja kentän aktiivinen. Myöhemmin leikki jätetään kentällä
pois ja koiralle riittää vireen nostoon vain saapuminen kentälle.
Leikki on sitten palkkana suoritetusta työstä.
KOULUTUKSEN KOLME VAIHETTA
(perusvalmiudet jo luotu):
1. Motivaatio - myönteinen suhtautuminen, vietin yhdistäminen ja
halukkuus tehdä yhdessä (tämä siis saatu aikaan jo pentuaikana!)
2. Tottelevaisuus - varmuus, negatiivinen vahvistaminen (pakko), alat
vaatia koiraltasi jotakin
3. Lisämotivaatio - nopea viettipäämäärän saavuttaminen oikealla
toiminnalla eli turhautus.
Esimerkki TÄNNE-käskystä:
1. Tänne - normaalisti sujuu hyvin, mutta jos koiralla mielessä
jotakin mielenkiintoisempaa kuin sinä, käsky unohtuu
2. Tänne - pakolla toteutus, palkkaaminen ja kehuminen (tekninen
suoritus)
3. Tänne - lisämotivaationa joku pitää vaikka koiran kaulapannasta
kiinni kun sinä juokset pois ja kutsut koiraa = lisämotivaatio
KÄSKY
Käskyn tulee AINA tulla ennen tehostamista, esim. seuraamisessa ensin
käsky SEURAA ja sitten vasta nykäisy hihnasta, ei toisin päin. Ei
pitkiä harjoituksia, muutama askel aluksi riittää. Pidä huoli, että
koira osaa aina suoritettavan osion, ettei se lannistu!
"Opittu laiskuus" johtuu siitä, että palkka saadaan väärästä
toiminnasta tai liian pitkästä harjoituksesta. Muista palkata aina
tehdystä työstä ja juuri oikealla hetkellä!
"Opittu avuttomuus" esim. seuratessa koira ei itsekään tiedä mitä
siltä vaaditaan, joten se ei tee mitään. Suunnittele koulutussessiot
huolella ja mieti etukäteen mitä liikkeitä harjoittelet ja missä
kohtaa palkitset koiran, jotta toimintasi olisi koirasta
johdonmukaista ja selkeää.
MODULIEN RAKENTAMINEN (eli yksittäisten liikkeiden yhdistäminen
kokonaisuuksiksi):
1. Seuraaminen, seuraaminen ryhmässä
2. Pysähdykset, luoksetulot, palkka
3. Paikallaolo, palkka (aina makupala), ei innosteta koiraa liikkeen
jälkeen, jotta koira pysyy liikkeen ajan rauhallisena
YHTEENVETONA:
- Tärkeää on oppia tuntemaan sekä koiran, että itsesi heikkoudet sekä
vahvuudet. Keskity tuntemaan koirasi ja mieti mikä saa sen toimimaan
(mikä on sen "se juttu")
- Herättele koiran viettejä leikeillä ja opeta sitä pieniä määriä
kestämään turhautumista. Kun koulutat, pidä pää selkeänä ja tavoitteet
selvänä. Älä hosu, suunnittele kaikki etukäteen. Perusta koulutus
yhdessä tekemiseen ja siihen, että koira haluaa työskennellä kanssasi
omasta halustaan miellyttääkseen sinua, lauman johtajaa.
- Teknisessä koulutuksessa pidä harjoituskerrat lyhyinä, keskity
palkkaamaan koira juuri oikealla hetkellä (on se sitten lelu tai
nami). Tee paljon toistoja ja hio yksittäiset liikkeet hyvin ennen
kokonaisuuksiin siirtymistä.
- Luo koiralle innostavia rituaaleja, joista se jo heti tietää mitä on
tulossa. Puhu sille ja kerro mihin ollaan menossa. Tämä ei vaadi
paljoa ja säästää sinulta puoli työtä kun koira on jo valmiiksi
oikeassa viretilassa oppiakseen.
OIKEIN MUKAVIA KOULUTUSHETKIÄ KAIKILLE!!!!
|
